Ahmatit

Minulla on erittäin ahneita koiria mutta onneksi meillä ei ainutkaan puntaroi paino-ongelmien kanssa. Sopivassa lihassa elellään kaikkien kanssa, Sara saisi jälleen kerran hankkia hieman leveämmän vyötärön mutta luuranko sekään ei ole.
Naureskelin tässä yksi kerta juuri Pirjolle että miten kummassa kerään omistukseeni eläimiä jotka on hankala lihottaa. Hopin kanssa oli ikuinen mietintämyssy mikä on sopiva ruokinta ja varmaankin viimeinen puoli vuotta meni vasta täysin onnistuneella tasapainolla, ei kerätty liikaa energiaa ja massa pysyi. Sara ja Säde ovat kanssa samanlaisia, ruokaa saa ympätä eteen enemmän kuin laki sallii ja silti linjat pysyvät hyvin timmeinä, toisinkuin emäntä joka paisuu kuin pullataikina. Noh, ehkä siis elämme sopivassa balanssissa kun emännällä on "suloinen" pömppis ja eläimet sitten ovat totisesti mallin mitoissa.

Jokainen minulla ollut koira on myös hirmuisen taitava valikoimaan ruokansa. Vaikka kuina yritän ympätä herkkujen sekaan nappuloita tai riisiä niin nappulat/riisi tippuu tehokkaasti suusta pois ja lautaselta katoaa liha. Jälleen tänään todistettiin tätä kun ostin koirille possun suikalelihaa, sekoitin joukkoon nappuloita ja kas kummaa, lattialla ja kumpin pohjalla on kaikki nappulat ja missä suikaleet ovat. Ovat nyt illan mittaan sitten käyneet maiskuttelemassa nappuloita joista siis meillä ruokinta pääosin koostuu, herkutellaan kuitenkin säännöllisesti! Jos emäntä ja isäntä syö kilokaupalla herkkuja niin pitäähän eläintenkin saada vai mitä?

En ole kantanut tosiaan nyt kameraa mukanani kun olen harvakseltaan käynyt Sädettä katsomassa. Enkä ole saanut myöskään julkaistua missään kuvia pennuista joissa niillä on simmut auki, tosin kuvat eivät kauhean mainittavan onnistuneita ole. Lisään ne nyt viimein ja jos nyt vain muistaisin haperoisen pääni kanssa napata uuden pokkarin mukaan Pirjolle kun huomenna mennään Jimin kanssa käymään voisin toki muutaman muiston lapsukaisista ottaa. Toivotaan että aikataulut pitää ja ehditään käymään, Jimikään ei pentuja meinaan ole nähnyt.

Pötkylät noin kahden viikon iässä

Tyttö nro1 (jos oikein muistan)

Poju oli kaikkein rauhallisin kuvattava

Tyttö nro2 eli minun suosikki

Se on niin suloinen pörriäinen <3

Tuisku on välillä hieman erikoinen....

Sara topattuna tonttuna matkalla Kiskoon viemään joulutervehdystä

Uusi blogi, uudet kujeet

Päätin vaihtaa blogimme tänne bloggeriin, vanhoja turinoita voi käydä tarkistelemassa täältä. Blogin muuttaminen tänne on ollut pitkään jo aikeissa mutta laiskana en ole saanut aikaiseksi, no parempi myöhään kuin milloinkaan. Ehkä tämä jahkailu on ollut syynä vanhan blogin hiljaiseloon.

En ala hirveästi muistelemaan menneitä, mitään sangen suurta ei ole tapahtunut jos ei lueta mukaan täysin epäonnisia mätsäreitä joissa esitettävänäni oli 6koiraa. Voi kauhistus, ainoa hyvin esiintynyt oli Sara, kauhulla odotan mitä Kajaanin tamminäyttelyistä tulee. Hurrrr, ihan puistattaa ajatuskin. Treenit on olleet kovat, ainut vain ettei meidän kotosalla ole kovin suurta tilaa harjoitella koirien juoksuttamista ja ulkona on ollut niin kovin kylmä ettei pienet ole siellä tarjenneet lainkaan.

Tosiaan, meillä on ollut hyvin hyvin kylmä ja ainutkaan otus ainakaan meillä (eikä äidilläni) ole viihtynyt ulkona, lenkkeily on ollut hyvin hyvin vähäistä, lähinnä olemme käyneet tuossa takapihalla useita kertoja päivässä aina kun minä tai mieheni ollaan käyty saastuttamassa keuhkojamme. Kovasti siis ainakin meillä odotetaan koirien puolesta kesää ja lämpöä jotta voi makoilla auringossa aina lämpöhalvauksen partaalle. Onhan se niin kiva saada mamma huolesta soikeana keksimään erinäisiä ratkaisuja millä esimerkiksi lämpöä rakastava Sara pysyisi viileänä.

Joulu oli hyvin vilkas sillä olimme kyläilemässä koko poppoo äidilläni tuossa melkein naapurissa. Parkkeerasimme itsemme sinne jo torstaina jotta rauhassa saatiin käydä joulusaunassa, haudalla ja siitä sitten vierailuilla. Muut viisi eli Tuisku, Nami, Susu ja äidin koirat Lumia ja Laya saivat jäädä kotiin mutta Sara lähti toimittamaan tonttutehtäväänsä ja sai hirmuisen ihastuneita pusuja osakseen tonttupuvussaan, parasta toki oli pieni pukuun kuulunut "reppu" selässä josta Sara sitten tarjoili Julia karkkeja. Pitää laittaa kuvia kun jaksaa kameran tyhjentää.
Pukki oli todella antelias, koirille oli hirmuisesti paketteja ja nyt on herkkuja niin paljon ettei mitään tarvitse ostaa varmaan puoleen vuoteen. Minulle iski uskomaton Säde ikävä kun avasin Lumian ja Layan paketin hänelle, puruluu postikortti jossa oli kuva pennusta jolla oli tutti suussa ja teksti: "Onnea pennun johdosta". Voi itkun pitku, no ehkäpä pääsen kultatytteliä halimaan taas joku päivä. Mutta kokonaisuudessaan koirat kiittävät hirmuisesti kaikille pukeille!

Säde tulee kotiin kun Kajaanin reissu on ohi, voisihan sen hakea jo vuoden vaihteen jälkeen mutta uskon kovasti että pentuhommat olivat aika rankkoja koirallekkin etten viitsi heti Sämppyä kuljettaa monen päivän reissuun. Saa hoivailla pentujaan vielä parisen viikkoa ja sitten haen tytön kotiin ja halin sen rikkipuhki. Olen malttanut mieleni mahdollisimman hyvin etten ravaisi Pirjolla päivittäin, Säteellä tuntuu olevan kanssa kova ikävä, itkee ja haukkuu perääni ja esimerkiksi ottaessani Susun syliin haukkui kovasti mustasukkaisuuksissaan.
Mutta nyt hiljalleen kone untenmaille ja tämä täti rättipuhki väsyneiden koirien kanssa hilautuu sänkyyn. Vierailu ihan vanhempien luonakin tuntuu olevan aika rankkaa, mutta ihana joulu oli kyllä! Kuulemisiin!

Tämä kuva koristi tämän vuotisia joulukortteja

Tuskulla meni pasmat sekaisin ensilumesta

Nami naminen

Pienelle Saralle ensilumikinoksetkin oli valtaisia