perjantai 28. tammikuuta 2011

Samalla kaavalla

En osaa otsikoida, noh. Saan sen ehkä anteeksi. Mutta siis tosiaan elelemme samalla kaavalla, ainoa vain että Maxim lähti hieman suunniteltua aiemmin koska Saralle tuli juoksu ja vaikka kovasti haluaisin yhdet pennut vielä Saranaiselle tehdä niin sille ei niitä tehdä. Sara on siis kahden hienon pentueen äiskä, hedelmällinen neiti, pienestä koostaan huolimatta  neljä pentua molemmilla kerroilla (ensimmäisestä yksi menehtyi). Keisarileikkauksella pennut syntyivät ja en uskalla riskiä ottaa jos jotain sattuisikin ja pieni sitsi bitsu bitzunen menehtyisi vain sen takia että halusin sille vielä yhdet pennut. En antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi jotenka Saranainen on lopun elämänsä mamman mussukka, näyttelykoira joka tulee aina näyttelyihin mukaan vain sen takia että se ainakin saa mammalle hyvän mielen jos muut eivät käyttäydy. Sitsunen on tämän talon pää ja se on vissi!

Olin yksi päivä Pirjolla useamman tunnin viimeistelemässä kotisivuja ja vihdoin viimein saimme kennelille kotisivut julki! Pitkä prosessi joka vihdoin on valmis, itse sivujen teko oli aika vaivatonta ja sujui nopeasti mutta aina oli jotain joka lykkäsi sivujen suunnittelua ja näin päin pois. Kotisivujen teko aloitettiin siis huhtikuussa mutta niinhän se on että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kuvia kaivellessamme löytyi minulle itselleni hyvin merkittäviä otoksia jotka saivat ihastuksen kuplimaan! Kuva Sarasta kakkos pentueen kanssa (jossa siis myös Säde) ja Tuiskun pentukuva. Voi apua! Meinasin ehkä kuolla!
Saran äiti asuu myös käsittääkseni jossain aika lähellä, suunnittelemmekin josko saisimme neljä sukupolvea kasattua yhteen, toivottavasti siis Saran äidin omistajia kiinnostaa nähdä millaista jälkipolvea heidän koiruus on jättänyt ja mahdollisimman pian toki jos tapaaminen onnistuisi, näkisivät vielä Säteen pikkuisenkin.

Meillä täällä kotosalla siis nyt Sara ja Nami, Namiskalle odotetaan kovasti juoksua, tyttönen siis astutetaan. Pitää teidän iloksi joskus mennä kaverilleni kyläilemään ja ikuistaa Nami poikansa kanssa, kaverini siis omistaa yhden pennuista. Noh, mutta jatketaan taas harjoituksia!

Sara - ylpeä äiti. (Vasemmalla oleva pentu on Säde)

Ja Säde itse äitinä leikittämässä pieniään (vai haluamassa pienten lelun itselleen, ken tietää)

Säteen pennut ovat saaneet äitinsä energisen luonteen

Tuisku siskonsa kanssa, se on ollut pienenä ehkä ylisöpö

lauantai 22. tammikuuta 2011

Elohopea liikenteessä, eikun siis Säde

video
Kaikki läheiseni tietävät että Säteellä on aina vauhti päällä, sille saa aina nauraa ja alkuun minulle oli aika shokki kun Säde asteli taloon rauhallisen ja hillitys prinsessa Saran kaveriksi. Miten pienessä koirassa voi olla niin paljon virtaa? Mietin monesti miten pennut pysyvät mammansa menossa mukana mutta rauhoittuihan energiapakkaus odotusaikana hurjasti ja on ollut oikein hyvä äiti. Nyt kun pennut ovat itsekkin jo touhukkaita on Sädekkin saanut omat energiansa takaisin, meno vauhdikasta mutta hoitaa pentujansa hyvin silti. Videossa itsekseen touhuava, edestakaisin säntäilevä otus on siis Säde kun taas Pyry toimi kaverinsa pentujen kiipeilypuuna.

Mitään muuta erikoista ei ole, ollaan käyty muutamia kertoja äitini kanssa yhdessä koirien kanssa kävelyllä. Maxi lähti takaisin Pirjon tykö koska Saralla on juoksu. Kyllä on kotona HILJAISTA, vain kaksi haukkuvaukkua talossa ja vielä nuo kaksi rauhallisinta. Noh, rauhallisuus on vain tilapäistä ja onhan se hyvä hetken "rauhoittua" ennen pennun kotiin tuloa, tosin siihen menee varmaan tovi vielä mutta kuitenkin. Palaamisiin!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Reissussa käyty, suunnitelmia jne

Kajaanin reissu on onnellisesti takanapäin, isukin luona oli oikein mukavaa ja olisin sinne voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Tuumattiin Jimin kanssa että kesällä viimeistään pitää päästä uudelleen! Paikka todella kaunis ja ihana, oli ihanaa käydä ulkona kun vajaan 10metrin päästä avautui järvimaisema, laituri ja sen vieressä rannalla iso putput vene odottelemassa kesää. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut mökille. Matka sujui muutenkin hyvin, olihan se puuduttavaa istua mutta selkä kesti matkanteon ihan hyvin ja nyt viikon jo töissä taas olen ollut takaisin ja selkä vihoittelee vain vähän, edelleen - Burana on ystävä.

Kävimme tosiaan myös Kajaanin tamminäyttelyissä ja odotukset menivät totisesti yli! Kaikki ekakertalaiset toimivat hienon hienosti, Jimi näytti Tuiskun ensikierroksella koska lk nuorten nartuissa minulla oli kaksi haukkuvaukkua ja sekin toimi hyvin. Tosiaan joulukuun itsenäisyyspäivien mätsäreissä Nami ja Tuisku eivät tainneet ottaa askeltakaan kehässä mutta Kajaanissa toimivat kuin konkarit. Susu jonka näyttelykäyttäytymisestä minulla ei ollut haisuakaan ilahdutti myös hyvällä käytöksellä!
Tuomari oli Tanskalainen Gert Christensen ja yllätti puhumalla hieman Suomea. Kysyi iän, kehotti tekemään kolmion ja kiitti kotomaamme kielellä ja sehän ilahdutti paljon tälläistä ihmistä jolle ei kielipääneroutta ole suotu sitten ja yhtään. Mutta arvosteluihin joiden suomennoksesta kiitän kovasti paikalla ollutta kääntöpalvelua.

Susu - 2vuotias, narttumainen pää ja yleisilme. Hyvin asettuneet korvat, hyvä niska ja ylälinja. Lyhyt lantio, hyvä runko. Hyvät kulmaukset takana. Ei esitä häntää liikkeessä. Edessä liikkeen pitää vakaantua. Hyvä turkki, hieno luonne. EH
Nami - 1v 9kk, kevyt narttu. Feminiininen pää ja ilme. Erinomainen purenta. Tummat pyöreät silmät. Hyvinasettuneet korvat, hyvä kaula, laskeva ristiselkä. Riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto. Tarvitsee vakautta etuliikkeisiin, liikkuu sopimattomasti, tarvitsee kehittyä. Hyvä luonne. EH
Tuisku - 1v. 10kk. Hyvä koko, nartullinen pää. Purenta voisi olla parempi. Hyvä kuono. Silmissä liikaa valkoista. Hyvin sijoittuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hännän istutus hyvä. Hyvä runko. Hyvät etukulmaukset. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Miellyttävä luonne. EH (eritoten Tuiskun tulos yllätti kaikki)
Sara - 4vuotias sievä narttumainen pää. Tummat pyöreät silmät. Hyvä purenta, hyvä korvien asento. Hyvä niska ja ylälinja. Hyvä runko. Hyvät kulmaukset takana. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Hieno luonne. ERI AVK4

Sitten suunnitelmiin ja muutoksiin. Eli Säde on edelleen kasvattajan tykö kahden pennun kanssa, yksi on vaihtanut kotia, pidetään se nyt siellä niin kauan että lapsukaiset lähtee. Käydessäni oli hienoa nähdä kuinka hienosti se leikittää lapsiaan ja vaavelit ovat sosiaalistuneet hirmuisesti. Joku saa näistä kahdesta oikein hienon koirakaverin itselleen.
Susu ja Tuisku lähtivät takaisin kasvattajan huomaan, on hyvin outoa kun Tuiskun vilkas persoona ei enään ole täällä mutta suunnitelmat muuttuivat tosiaan kajaanin reissun jälkeen niin että kyllä Tuippeduuta vielä muuallakin näytetään. Nyt olisi oikein kunnon rypäs näyttelyitä huhti- ja toukokuulle.

Meillä on nyt hetken koiralauma siis Sara ja Nami ja viikoksi pariksi näyttelyharjoitustreeniin meille tuli Maxi uros. Kiva suklaa otus joka on aivan toista maata kuin Booris! Mielestäni hienokin mutta sen näkee sitten Lahdessa toukokuussa. Maxi kuitenkin on vain pikainen vieras koska kunhan Säde tulee takaisin haluan pitää kotona vain narttuja. Nyt toivotaan että Pyryn pennuista ainoa narttu kasvaisi tarpeeksi kookkaaksi ja voisimme sen jättää kotiin, sitten menisikin pidempään klaanilla Sara, Säde, Pyry ja pikkuinen, mutta aika näyttää miten hommat etenee.
Sämppiksen touhukkaat pienet

Maxin ensimmäinen seisomisharjoitus joka meni vähän niin ja näin

Nami naminen söpöili pedissä

tiistai 4. tammikuuta 2011

Emäntä sairaana

Uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se meneekään. Itse aloitin vuoden hienosti sairastamalla, selkä vihoitellut nyt yli viikon ja sen takia sairaslomalla. Nyt ollut myös kuumetta muutaman päivän ihan hyvissä lukemissa mutta eiköhän tämä tästä, paljon lepoa ja buranaa naamariin niin johan elämä maistuu taas hyvältä.

Koirat voivat hyvin, uusivuosi meni rauhallisesti. Olin aivan varma että ovat peloissaan ja näin päin pois mutta mitä vieltä, eivät olleet jyskeestä moksiskaan. Olimme kolmisen tuntia tuttavani luona ja takaisin tullessa koirat oli hännät huiskuen vastassa, ei edes pahimman jyskeen koittaessa sanoneet mitään, tuumasivat lähinnä että mennään jo nukkumaan. Myöskään kaverini koira Santtu ei ollut kuulemma milläänsäkään eikä äitini koissut. Hieno homma sanon minä, mamman koiruudet ovat niin kovin viisaita. Ehkä pienelle koiralle maailman muutkin äänet ovat hurjan suuria niin ei rakettien pauke vaikuta sitten paljoa enempää. Kuka tietää, en ainakaan minä.

Huomenna lähdetään reissuun, Kajaani kutsuu. Kaikki peukut pystyyn että kuume hellittäisi siihen mennessä koska tamminäyttelyyn ollaan ilmoittauduttu! Itse nukun varmaan koko matkan, välillä pitää tosin käydä kävelyllä verryttämässä selkää ja toki koissuja pissittämässä. Onneksi on kultainen ja ihana mies joka huolehtii, kun eilen soitin aamulla että kuumetta 38.9 niin ilmoitti minun nukkuvan koko matkan, hän ajaa. Olen saanut elää muutenkin kuin mikäkin prinsessa. Oi voi, pitää palkita ukkeli kunhan paranen! Ja mikä parasta, reissun jälkeen pitäisi Säde hakea kotiin - onni ja ihanuus. Sämppy ei pääsekkään äiskän kainalosta pariin päivään pois!