Emäntä sairaana

Uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se meneekään. Itse aloitin vuoden hienosti sairastamalla, selkä vihoitellut nyt yli viikon ja sen takia sairaslomalla. Nyt ollut myös kuumetta muutaman päivän ihan hyvissä lukemissa mutta eiköhän tämä tästä, paljon lepoa ja buranaa naamariin niin johan elämä maistuu taas hyvältä.

Koirat voivat hyvin, uusivuosi meni rauhallisesti. Olin aivan varma että ovat peloissaan ja näin päin pois mutta mitä vieltä, eivät olleet jyskeestä moksiskaan. Olimme kolmisen tuntia tuttavani luona ja takaisin tullessa koirat oli hännät huiskuen vastassa, ei edes pahimman jyskeen koittaessa sanoneet mitään, tuumasivat lähinnä että mennään jo nukkumaan. Myöskään kaverini koira Santtu ei ollut kuulemma milläänsäkään eikä äitini koissut. Hieno homma sanon minä, mamman koiruudet ovat niin kovin viisaita. Ehkä pienelle koiralle maailman muutkin äänet ovat hurjan suuria niin ei rakettien pauke vaikuta sitten paljoa enempää. Kuka tietää, en ainakaan minä.

Huomenna lähdetään reissuun, Kajaani kutsuu. Kaikki peukut pystyyn että kuume hellittäisi siihen mennessä koska tamminäyttelyyn ollaan ilmoittauduttu! Itse nukun varmaan koko matkan, välillä pitää tosin käydä kävelyllä verryttämässä selkää ja toki koissuja pissittämässä. Onneksi on kultainen ja ihana mies joka huolehtii, kun eilen soitin aamulla että kuumetta 38.9 niin ilmoitti minun nukkuvan koko matkan, hän ajaa. Olen saanut elää muutenkin kuin mikäkin prinsessa. Oi voi, pitää palkita ukkeli kunhan paranen! Ja mikä parasta, reissun jälkeen pitäisi Säde hakea kotiin - onni ja ihanuus. Sämppy ei pääsekkään äiskän kainalosta pariin päivään pois!