Aada saapui taloon

Nyt on tässä huushollissa lennellyt pieniä vaaleanpunaisia sydämiä oikein yllin kyllin niin emännän kuin isännänkin suunnalta. Perjantaina saatiin siis pieni Tirriäinen taloon eli Aada. Olen vain kutsunut sitä niin kauan Tirriksi että vielä on opettelua viralliseen lempinimeen mutta kyllä se alkaa muodostua. Hiljaa hyvä tulee! Tyttelön oikea nimi on siis Paw's Mystery Adele Nut joka siis sointuu hyvin jatkoksi Pyryn nimestä Midana Nut.

Sain "kunnian" avustaa nimien keksimisessä ja tiesin Pirjon haluavan ainakin tytölle Nut päätteen, Pyryn mukaan. Siinäpä vasta pulma, mitä ihmettä keksin pojille toiseksi nimeksi joka sointuisi Nut:iin JA ainakin alkaisi N kirjaimella. Ilmainensanakirja on ystävä tälläiselle puupääaivolle joka osaa juuri ja juuri esitellä (nimensä) englanniksi. Kävi ilmi että Pähkinä on myös Nux englanniksi jotenka tyttö sai Nut päätteen ja pojat Nux. Sitten alkoikin ensimmäisen nimen mietintä ja sekin pitäisi alkaa kaikilla samalla kirjaimella. Ööööööö. Jostain keksin haltianimet ja löysin kivan sivuston josta löytyikin sopivat nimet kaikille. Adele (jalo) ja pojille Adrien (tumma), Alfie (viisas) ja Aurelius (suosikki). Nimien keksintä oli kivaa etenkin kun ne miellyttivät molempia osapuolia.

Pennun kanssa on lähtenyt todella hyvin käyntiin, ruoka maistuu ja kaikki kolme muuta ovat ottaneet pikkuisen hyvin vastaan taloon. Aada pääsee pian äitinsä kanssa takaisin yhteen koska pojista yksi on jo mennyt, tänään tullaan suklaapoikaa katsomaan ja pk poitsusta on ollut paljon kyselyjä. Hienoa hienoa! Ainoa on vain että Tuiskuduisku lähtee sitten kotiin, viisi koiraa on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tähän huusholliin tällähetkellä ehkä liikaa mutta kyllä ikävä tulee! Säde ja Tuisku viihdyttävät toisiaan välillä hurjankin rajuilla leikeillä ja meno on päätä huimaavaa, pienten koirien alta on parempi pysyä pois tai jää jyrän alle. Ja kyllä niille saa nauraa!

Pakkaset ovat olleet todella kovat myös täällä Lohjalla, koirien kanssa piipahdetaan vain nopeasti takapihalla haistelemassa ulkoilmaa, kylmä iskee heti ja kovasti odotetaan jo lämpimiä ilmoja. Aada meinasi ekaa kertaa ulkona piipahtaessaan että tämä on hurjan hirveää ja huusi kuin syötävä. Pienet hoksottimet taisivat laukata kuitenkin lujaa ja neiti tajusi että hän pääsee nopeasti sisälle. Sen jälkeen ollaan vain hiljaa vikisty jos ennättää tassuihin tulla kylmä. Pidämme kuitenkin pihalla olo reissut hyvin hyvin lyhyinä jotta fiilis ei jää pahaksi ja ulkona olosta ei muodostu ikävää kuvaa.
Tuiskulla ja Säteellä alkaa energiaa olla liiaksikin mutta Sara ottaa tämän ihan loman kannalta, vilukissa pitää kantaa ulos ja pissillä käydään turbovauhtia jotta päästään äkkiä takaisin sisälle nukkumaan. Ja jos lähdemme jonnekkin ei tyttö takuulla liiku senttiäkään, on tossut tai ei. Sara on selkeästi plussakelien koira!

Mitäs muuta, ei kai ihmeitä. Olin eilen Lohjan pentunäyttelyissä esittämässä Lumian (äidin toisen haukun) ja hyvin meni, tuli jo kauhea ikävä kehiin, voikun huhtikuu koittaisi nopeasti ja päästäisiin Lahteen omien kanssa, Toukokuu onkin sitten jo kiireistä aikaa. Voisi toki muutamissa mätsäreissä käydä Säteen ja Pyryn kanssa muistelemassa hommaa näin mammaloman jälkeen. Ja sille Booriksellekin pitää rutiinia hankkia juurikin mätsäreistä. Mutta nyt pennun päiväruoka ja itsellekin apetta ennen töitä.

Leikkejä

Tuisku ja Säde ovat löytäneet yhteisen sävelen ja niiden aika kuluu paljolti yhdessä peuhaten. Säde onkin iltaisin ollut tooosi väsynyt ja kepertyy mielellään kainaloon nukkumaan. Jimi jo kauhisteli onko tyttöjen leikit liian rajuja mutta molemmilla on vaan super hauskaa, välillä painitaan ja sitten leikitään poliisia ja rosvoa. Pitää joku päivä kuvata tapahtumia, molemmissa kameroissa vaan akku loppu ja on aika ylitsepääsemättömän vaikeaa ladata ne.

Kun otimme yhteytte Säteen vuodosta eläinlääkäriin hän tuumasi että olisi antibioottikuurin paikka, syytä huoleen ei ole koska koira täysin normaali muuten. Antibiootit ovatkin tuntuneet tehoavan ja vuoto vähentynyt mielestäni, vaihdan lakanat vasta kuurin loputtua joten silloin saadaan täysi varmuus että vuoto on loppu. Pikkuinen Säde ottaa lääkkeet niin nätisti, ei protestoi yhtään, toisin kuin äitinsä. Saran kanssa saa olla kunnon ovela kettu saadakseen edes matolääkeet annetuksi.

Kävin pitkästä aikaa heppailemassa entisen valmentajani luona tänään, hän on siis myös hyvä ystäväni ja Hopi majaili hänen tallissaan 3vuotta. Oli kyllä niin ihanaa ja tavoitteenani on nyt alkaa käymään heppailemassa vähintään kertaan viikkoon, tulisi kesä niin saisin koiratkin mukaan. Ainakin viime kesänä Säde ja Sara nautti silmittömiä määriä saadessaan juosta vapaana kentällä ja metsälenkillä joka tallilla on! Saa nähdä särkeekö lihaksia huomenna, menin kyllä varovaisesti tunnustellen, viimekerrasta kun on kuukausia aikaa. Hippopappa on niin kultainen, sen kanssa on aina niin turvallista!

Hippopappa ja tytöt, näitä alan ratsastelemaan mahdollisimman usein ettei vanha rakas harrastus unohdu

Tää ystävyys

Löysin selaillessani aikani tappamiseksi täydellisen kappaleen kahdelle rakkaalle otukselle. Arja Koriseva - Tää ystävyys, siinä on kappale joka sopii tyttölöille todella hyvin. Onhan kyseessä äiti ja tytär mutta silti, välillä on uskomatonta katsoa noiden kahden välistä sidettä, miksikään se ei ole muuttunut Säteen äidiksi tulon jälkeen, ehkä vain vahvistunut. Nämä kaksi pientä ovat aina yhdessä, Säde jopa on hieman riippuvainen Sarasta.

Ne nukkuvat vieretysten (pää toisen selän päällä, tismalleen samassa asennossa tai ovat muuten vain kylki kylkeä vasten). He syövät aina sulassa sovussa samasta kupista, ikinä ei tule ärinää, syödään ensin tämä kuppi tyhjäksi, siirrytään vasta sitten tuohon toiseen. Jos jännittää tai on vilu mennään vierekkäin kylki kykeä vasten. Säde myös on hieman mustis Sarasta ja saattaa alkuun hieman omia Saraa itselleen, Sara sen sijaan on mustasukkainen minusta. Nytkin kun vilkaisen olkani yli nään nuo kaksi nukkumassa. Säde kyljellään, Sara suloisesti kerällä Säteen etu- ja takatassujen välissä, kiinni Sämppiksen mahassa. Nuo söpöilevät liikaa sanoo tämä emäntä!

Me osataan tosi hyvin söpöillä

Nami lähti maanantaina kasvattajalle koska kaverini uros oli hyvin kiinnostunut siitä ja olenkin (kröhöm) saanut kiukkuisia puheluita etten tuo enää ainuttakaan koiraa jolla on mitään juoksujuttuja ollut tai on tulossa heille kylään. Pikkujäpä on kuulemma ihan sekaisin. Oho. Mutta tosiaan, Namikun meinataan astuttaa niin parempi viedä samantien jos vaikka tytöllä on väritön juoksu, olen kuitenkin pähkäillyt ja jahkaillut juoksusta jo tovin.

Tämä peti on Saran ja Säteen lemppari ja muut ei sinne mielellään saa tulla kun tytöt nauttivat laatuaikaa

Mutta ehei, en jäänyt kahden koiran kanssa odottelemaan vaavia. Tuisku saapui taloon ja huiih mikä meno ja meininki tässä huushollissa on. Heikompia hirvittäisi takuulla! Tuisku oli niin iloinen päästessään kaupunkitytöksi takaisin että huh. Se itkee, vinkuu, pörisee, kröhisee.... Ja etutassu nousee komeasti kattoa kohden. NO se on Tuisku! Pakko myöntää että emännällä (ja myönsi tuo isäntäkin) että on tuota kummallisesti ääntelevää pallosalamaa ollutkin jo ikävä!

"Väistä, haluun nähä tonne"

Huomenna otetaan yhteyttä eläinlääkäriin, Säde vuotaa vieläkin jonkun verran verta (aina öisin kun nukkuu) ja tämä häiritsee meitä nyt kovasti. Soitetaan ja jos lekuri tuumaa paremmaksi tuoda näytille niin sitten mennään, muussa tapauksessa seurailemme tilannetta, koira kuitenkin on normaali, leikkii ja touhuaa, pissii normaalisti ja ei ole lainkaan kipeän oloinen.

Anna äiti PUSU!

Onnellinen emäntä

Säde

Viikonloppu joka sujuu täydellisesti, voiko olla parempaa! Sain lauantaina viettää päivän siskoni parissa, aamulla zumbaamassa, sitten lillumista paljussa jonka jälkeen suunnattiin Helsinkiin shoppailemaan ja syömään. Illan kruunasi Apassionata joka on joka vuosi upea! Mahtava päivä ja kesää odotellessa, mukaan tarttui mukavat shortsit jotka istuu todella hyvin, meidän suvun naisten vartalot kun tuppaa olemaan sikäli niin mukavia ettei hyvin istuvia pöksyjä joka kaupasta löydy. Myös pari paitaa ja koirille palloja tarttui mukaan. Kiitän siskoani taas tästä päivästä ja ihan tänne blogiin pitää nyt laittaa että ensivuonna muistaa. Lähdemme jo aamulla shoppailemaan ja minä ajan jos saan kerättyä rohkeutta vuodessa tarpeeksi, toisaalta mikäs siinä julkisilla matkustaessa.

Tänään hain viimeinkin SämppisSämpylän kotiin, molemmat pennut matkasivat eilen uuteen kotiin ja pieni äiti oli ollut vähän allapäin. Kotiin tulo piristi kummasti ja jopa Nami on ollut hieman touhukkaampi, kävimme myös työkaverillani tappamassa aikaa muutaman tunnin, hänellä siis on pikkuinen Santtu, Namin lapsukainen. Ihanaa saada tuo elohopea takaisin taloon, eloa on taas ja jo muutaman sekunnin päästä kotiin tulon jälkeen Säde löysi jostain sukan ja lähti sitä kuljettelemaan ympäri taloa.

Pari viikkoa niin Pyryn pienet ovat 8viikkoisia ja tyttönen muuttaa meille. Jännittää miten lähtee sujumaan koska minullahan ei ennen pentua ole ollut, Sarakin tuli kolmivuotiaana. Noh, onneksi on Pirjon tuki ja turva lähellä ja muutenkin puhelinyhteydessä ollaan hyvin usein niin miksei sujuisi :)

Pikku tirriäinen <3