lauantai 19. maaliskuuta 2011

Hulinaa ja vilinää

Huhhuh! Tänään sain Lumian ja Layan hoitoon kun äiskä ja Appe lähtivät Turkuun. Hu-hu-hu-HULINAA! Ne ovat jumalattomia energiapalloja, piha on ihan myllerretty ja koirat uuvutettu ihan nollaan. Kyllä onneksi mamman lapsetkin alkoivat iltaa kohden väsähtää ja pihariehunnat vähenivät lyhytkestoisiksi mutta kovaa mentiin, minun pienet olivat ihan äimänkäkenä ja eivät oikein osanneet osallistua kaksikon hurjaan menoon. Yritys hyvä kymmenen mutta juoksuleikin muututtua ystävälliseksi painiksi tippui Säteeltä aivot matkasta ja siitä oikein näki kun se ihmetteli "Mitä kummaa noi tekee". Minun koirani taitavat olla enemmän poliisi ja rosvo tyylin leikkijöitä ja painimaan ryhdytään hyvin harvoin ja sekin vain lyhytkestoisesti.
Meno on hurjaa ja vauhdikasta.
Aada yritti olla kovis, kun Lumia ja Laya ärisi toisilleen Aadakin matki murinaa ja pomppi kuin heinäsirkka ympäri terassia! Se myös ekaa kertaa uskalsi juosta lumella kunnolla, välillä tajusi että hui missä olen mutta kuitenkin. Lumi on pelottava ja kylmä juttu! Riemuvoittona myös eka pissa lumelle! Hieno Aada. Kyllä pennun opettaminen sisäsiistiksi on mielestäni helpompaa kesällä, nyt tosiaan lumi kauhistuttaa ja jännittää, se on kylmää ja isot menee puskien taakse pissapaikalle niin nopeasti että pienelle ehtii tulla hätä mihin ne menivät. Ajan kanssa hyvä tulee, pikkuhiljaa opetellaan hihnaan ja pantaan. Panta on ihan okei, kutittaa ihan kauhiasti ja kerran saatiin itkupotkuraivari kun laitoin pannan ja mentiin murjottamaan petiin. Liekö edellisellä kerralla panta ollut liian kauan vai mistä moinen.
Vihdoin sain julkaistua 4-polvea kuvan. Eli kuvassa Kantaäiti Siiri vasemmalla, oikealla Sara ja keskellä Säde pentunsa kanssa eli tosiaan neljä polvea!
Mutta nyt tutimalullaa, huomenna ajelen Lahteen katsomaan Hopiheppaa, luultavasti otan Saran ja Säteen reissuun mukaan mutta saas nähdä, itsellä ainakin fiilis kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Ikävä isoa vinonenää on kamala!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Unta palloon

Viikonloppu meni pitkälti nukkuessa joten niinkuin viime viestissä lupasin, sinne peiton alle kaivauduttiin visusti. Isäntä oli vähän talkoilemassa työpaikkansa varastolla siivoilun merkeissä perjantaina ja tulihan siellä kuppiakin otettua, lauantai meni hänen osaltaan nukkuessa. Sara oli onnesta soikeana, käytiin vain pakolliset pissit tekemässä ja takaisin sänkyyn! Se kaivautuu peittojen sekaan niin että siitä ei näy mitään tai sitten pieni karvaläiskä saattaa jostain pilkistää. Välillä sitä oikein säikähtää että mihin se on mennyt!
Itse olin töissä lauantain ja illalla lähdin työkaverini kanssa muutamalle, väsähtäneestä olosta jouduin vuorostaan minä kärsimään sitten sunnuntaina ja jälleen kerran koissulit olivat tiiviisti sängyssä nukkumassa. Miten on sattunutkin että olen saanut hyvillä unenlahjoilla varustetut kaverukset itselleni, sopivat kuin nenä päähän! Näkisittepä ne joka aamu kun Jimi lähtee töihin ja minä jään nukkumaan, ei ketään liikauta eväänsäkkään ja jos nousen ennen kymmentä voi koirista nähdä uniset silmät. Teen siis paljon iltavuoroja ja sen takia nukun pitkään, illan virkku - aamun torkku!



Pyry, häntä hieman kärsi pentujen kanssa :/
Pyry keksi myös lauantaina että hei, kyl mä uskallan mennä lukikasojen päältä aidan yli. Tuli tosi nätisti takaisin mutta sittenkun Sädekin rohkaistui seikkailuinto kasvoi kun kaksi pientä löi viisaat päänsä yhteen ja eilen Jimi huhkikin pihalla lapion kanssa ja nyt on aidanvierustat ihan maahan saakka lapioitu. Pyry oli sangen loukkaantuneen oloinen pari ulkoilureissua mutta nyt minä saan olla huoletta. Etenkin jos Sara keksii että aidanyli pääsee niin voi tulla ongelmia. Sara meinaan kesällä ennenkuin aidat tuli otti ritolat pariin otteeseen kun äiskä ja iskä kinasteli liian kovaan ääneen. Muuten se pysyy tosi kiltisti lähettyvillä mutta jos kinastelua on ilmassa Sarana haistattaa pitkät.
Kuva kertoo kaiken - Sara ei ymmärrä teinien leikkejä...
Tänään on tässä huushollissa oltu jo virkeämpiä ja Saraa lukuunottamatta energialataus on välillä ollut suuri, etenkin pihalla on kiidetty tuhatta ja sataa! Aada, Säde ja Pyry painivat ja juoksevat keskenään, välillä äristään ja välillä Aada haukahtelee kun isommat ei leiki kokoajan. Siksi otinkin kameran pihalle mukaan ja sain muutaman kivan kuvan tättärällää olevista koissuleista. Oivoi, aurinko on ihana asia, lumet sulaa kohisten ja ei ole niin harmaata!
  
"Mihin Pyry meni?"

   
"Piiloon isin tekemään monttuun"

Villikot
Aadakin uskalsi mennä lumelle



Onko joku vähän söpö
Kumman lelu?


Vetokisa
Iski kauhea rapsutuskohtaus
Aada on iso paha pelottava peto

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kuorsaava otus

Meidän pieni pirpana kuoraa välillä oikein suloisesti, vaisusti mutta kuitenkin. Kai nyt pienen uinut ovat rankkoja kun pitää kasvaa isoksi, kauniiksi ja hienoksi näyttelykoiraksi ja tulevaksi äidiksikin. Aadalla on oikein oivat olosuhteet ajatellen tätä, sillä meillähän on nyt kaksi perhettä täällä, Sara - Säde ja Pyry - Aada, kaikki siis äitejä paitsi toki pikkuinen itse ja Sara jopa ehtinyt mummoksi asti.
Kaiken kukkuraksi tässä on neljä koiraa jotka ovat toisilleen jotain kautta sukua. Sara ja Pyry on Tuhkimon Cappucinosta joten puolisisaruksia keskenään ja siitähän sama suku jatkuu pennuille. Isä toki on näillä tulevilla/nykyisillä mamikoirilla eri, Sarakun on jo jättänyt mamman hommat taakseen ja keskittyy vain ja ainoastaan olemaan ätydellinen pieni otus jolla on enemmän etuoikeuksia kuin kenelläkään muulla mutta josko vaikenemme niistä, ettei muut koiruudet kateudu ihan - meillä tähän on jo totuttu ja muut ei noteeraa asiaa oikeastaan yhtään. Hih.

video

Elämä pyörii samaa rataa eteenpäin, oikeastaan mitään erikoisempia ei ole tapahtunut. Olemme päässeet hieman lenkkeilemään ja eilen nappasinkin Aadan takin sisään ja marssittiin muiden kanssa Äidilleni kyläilemään. Oli iloinen kohtaaminen kun Äiti tuli Lumian ja Layan kanssa vastaan, oikeastaan taisi olla ilo enemmän äitskylin koirien puolella mutta onko se niin nuukaa. Lumia ja Laya muutenkin rakastavat Saraa, saavat olla varovaisia kaikissa Sa- alkuisissa sanoissa kun jo koirat menevät iloisesti ovelle odottamaan, kun ovat tulossa meillepäin äiti saa kaksikkoon hurjasti vauhtia sanomalla "Mennään katsomaan Saranaa".
Sarasta pitää kaikki vaikka se onkin niin hillitty kiltti otus joka ei riehu pahemmin muiden kanssa, se on vaan kaikkien suosikki. Sara myös kestää rökitystä hirmuisesti ja auta armias kun se kerrankin ärähtää vaikka lelu suussaan niin eivät muut uudelleen yritä, Saran sana taitaa olla meidän koirapiirissä laki!

Me ollaan saatu näyttelykalenteri suunniteltua kesäkuuhun saakka, alustavasti heinäkuuhunkin mutta josko sitä en vielä julkaise kuitenkaan.
Eli:
23.4.2011 Lahti
7.5.2011 Tampere
21.5.2011 Somero (ryhmä)
22.5.2011 Helsinki
23.5.2011 Helsinki (ryhmä)
18.6.2011 Kotka
19.6.2011 Riihimäki

Mutta ennen näyttelyrumban alkua (jota tämä emäntä odottaa kovasti) otetaan meillä rennosti ja kaivaudutaan peittojen alle odottamaan kunnolla kevään tuloa!

Sara löytää aina ne pehmeimmät ja mukavimmat kolot mihin kaivautua, tässä isännän äidin ihana pehmeä takki ja kaulaliina muodostivat täydellisen kaivautumispaikan