Synttärihumua!

Alkuun palataan viime sunnuntaihin ja Lohjan pentunäyttelyyn! Voi juku kuin riemuitsin myöhäisestä lähdöstä ja lyhyestä matkasta mutta ja pahpyhpuh. Minulla oli täällä siis viikon harjoittelemassa kasvattajan yorkki ja kyllä menin solmuun kun tajusin että herätys kukonlaukun aikaan siltikin koska koira pitää pestä, föönata ja puunata! Jos joskus annan pientäkin viitettä että haluaisin turkkirotua niin lyökää minua vaikka halolla päähän, ei ole minun juttu vaikka koissu oli muuten oikein mukava pentunen! Harjoitus tuotti tulosta ja Stella sai hienosti KPn ja oli VSP!

Hyvä malliesimerkki kuinka aamuisin pitää nukkua - pitkään ja sikeasti

Mutta palataan siihen "oikeaan" rotuun ja näihin mamman mussukoihin. Meidän pikkuäijä Duudson oli ensimmäisenä vuorossa, 5-alle7kk urokset. Mukana 4 urosta, Duudson esiintyi hienosti! Kun tuomari kätteli ensimmäistä fiilis oli no ei ainakaan voitettu mutta mitäs, se menikin neljällenne sijalle, sitten käteltiin kolmas, sitten toinen ja vikana eli siis ekana meidän pieni Duudsoni!! Tämä mamma halkesi ylpeydestä ja äijä sai ainoana KPn! Paras urospentu kehään en kuitenkaan uskaltanut asettaa hirmuisia toiveita ja taas sekoilin tuomarin kättelyissä mutta kun hetken kuluttua ymmärrykseeni tuli se että Duudson oli paras urospentu olin kädet ojossa ottamassa pikkumiestä pusuteltavaksi, ihan kehään asti en kehdannut mennä koiraani hakemaan mutta mieli teki!

Hieno hieno hieno Pikkumies elokuussa

Brenda ja Aada oli molemmat sitten 7-alle9kk narttupennuissa joten tämä emäntäkin "joutui" kehään. Aada liikkui varmaan parhaimmalla energialla tällä kertaa ja muutenkin oli oikein hieno lapsi. Minä en sillä selkäni ilmaisi selkeän mielipiteen sopiiko sille enää koiran esittäminen vai ei, hyvä ettei irvistelyksi meno jo mennyt, suorastaan tuskaista! Brendakin esiintyi hienosti Ninnin kanssa ja kenestäkään pennusta ei voi sanoa että ne arkailisivat tuomaria sitten ja yhtään! Narttuja oli neljä myös tässä luokassa, Aada toinen ja sai KPn ja Brenda kolmas. Brendan pitää vielä selkeästi kehittyä mutta puolustelen neitiä hieman sillä että se oli näyttelyissä vasta juuri ja juuri 7kk kääntynyt joten katsotaan mitä ensi näyttelyissä sanotaan!
Sitten pitkäkarvaisten ROP kehään. Nyt myönnän etten tiedä mistä tämä jännitys tulee - onko kehän laidalla pahempi, johtuuko se mahan potkivasta mykystä vai mistä sillä minun teki mieli laittaa laput silmille ja korvat lukkoon. Duudson mielettömän hienosti VSP eikä hävinnyt totisesti huonolle sillä pk ROP pentu oli myös Ryhmän ykkönen - Onnea heille siitä jos meidän turinoita joku edes lukee!
Tämä mami tuli näyttelyistä kotiin niin poltteessa että huhuh, ihan laulaa teki mieli "Meillä on hienot koooirat, meillä on hienot koiiirat"! Kiitos Ninnille taas tuhannesti esittämisestä!

Dingelidongelit oli kaikki esillä ja ne on niin hienoja <3

Mutta tosiaan, meillä on Suurta Synttärihumua aistittavissa sillä prinsessamme Lady Sarah täyttää vuosia, isoja lukuja vieläpä sillä VIISI vuotta tulee pienen chitsupitsusen koirapassiin täyteen! Meidän mummu, voi juku. Sara sai hieman ennakoivana synttärilahjana lämmitettävän pedin odottamaan kylmiä talvi-iltoja ja mikä parasta, sitä voi käyttää autossakin! Toki jotain herkkua pitää rouvalle antaa, pihvitikut voisi kuulostaa hyvältä tai niin ainakin arvelen!
En tiedä vaikuttaako Säteen muhkea raskaana oleva olemus vai mikä mutta Saralla taitaa olla keski-iänkriisi! Tuossa pikkuneidissä ei ole IKINÄ ollut näin paljon energiaa mitä nyt löytyy ja voin sanoa että tämä mamma on ihan ihmeissään! Onneksi Sara on olemassa, se on kyllä niin tärkeä! Ja söpö superkokkiapuri!
Sara kutsui synttäreitään viettämään Mummon, Lumian ja Layan ja Siskoni Jennin ja hänen nuoremman beaglensa Alman, Säteen vuoksi Eetu joutuu jäämään kotiin! Toivottavasti vieraat pääsevät paikalle!

Ensi kerralla onkin sitten luultavasti joko pentu-uutisia tai erkkariturinoita ellen innostu stooreilemaan ennen sitä jotain! Palaamisiin, me lähdetään nyt Saran kanssa nukkumaan että synttäripäivän aamu tulee nopeammin, selkeästi mummutkin odottavat saavatko he paketteja!

Siskokset kuin kaksi marjaa?

Tämän tekstin idea tuli jutellessani siskoni kanssa facebookissa koirien käytöksestä rokotustilanteessa. Aadahan huutaa kuin hyeena: "Aiaiaiaaaii, soitan pelastakaa chuhuahua ry:hyn jos etten heti lopeta". Noh se on muutenkin meidän draama queen joka tilanteessa ja esimerkiksi turkkia harjaillessa soitetaan jälleen pelastakaa chihuahua ry:hyn jos ei huomaa takkua ja se hieman neitoa nipistää. Breda taas on ihan normaaliin tapaansa häntää heiluttava itsensä rokottaessa ja totesinkin siskolleni että olisi niin super löytää jostain chuhuahuakokoinen hamsterihyrrä! Olisi ehkä paras löytö tainnuttamaan tuon pienen energiapakkauksen loputon energia! Mielikuva Brendasta hamsterihyrrässä juoksemassa naurattaa toki mutta jos minun pitäisi joku koiristamme sinne miettiä niin se olisi ehdottomasti Brenda, jota ei myöskään ylläripylläri koskaan satu mikään ikinä koskaan.
Mutta tosiaan, tästä lähdin miettimään että kuinka erilaisia samasta isä olevat tyttöset ovat - en ikinä voisi kuvitella niitä siskoksiksi jos en tietäisi.

Kun Aada tuli meille se pelkäsi lunta ihan kamalasti - itseasiassa pikkuneiti huusi kuin syötävä laskettuani sen hurjan kylmään pelottavaan maahan. Noh, se oli onneksi alkushokki vain ja huutoa ei enää tullut mutta lumi pelotti pientä aatulipoloa vaikka kuinka kauan ja itku meinasi päästä kun muut katosivat lumipenkkojen taakse pihalla piipahtaessa. Ongelmia tuotti myös meidän pieni kuistinkynnys, kuisti on hieman lattiaamme alempana ja se oli tietysti Aadapololle kova paikka. Meni 2-3viikkoa ennenkuin koimme kokonaisen riemuvoiton siitä että Aada uskalsi mennä kuistille ja sieltä pois muiden perässä. Sitä tokikin harjoittelimme askel askeleelta, nostaen tytön tähän hurjalle kynnykselle josta alkuun toki pakitettiin aina pois! Onneksi harjoitus teki mestarin, mutta alkuun Aadan kanssa aiheutti kaikki rappuset yms vastaavat hurjasti ongelmia.

Brenda taas oon porskuttanut menemään kuin mikäkin päätön kana - ulos mentiin alusta saakka hienosti. Oikeastaan niin hienosti että Brenda muutamaan otteeseen kaahasi pihalle niiin hurjaa vauhtia että pienen tehopakkauksen jalat meni ihan solmuun ja neiti heitti voltin kynnyksen jälkeen. Onneksi tämä ei menoa haitannut sillä kirmaaminen jatkui samaan entiseen tyyliin ja ikinä ei pikkutytyä sattunut! Oletettavaa kyllä, Brenda ei yllätysyllätys pelännyt siskonsa tavoin lunta - ennemminkin se meni innoissaan tutkimaan jo aika paljon sulaneita kasoja "heii mitä nää on"!

Aada oli alkuun hieman huono syömään, maanittelua sai olla ja myönnän etten muistele ollenkaan haikeudella tuokioita "vielä kaksi nappulaa niin mamma on hirmu ylpeä". Usein minulla oli kaksi kippoa - toisessa kuivaa ja toisessa kostutettua koska mitään tarkkaa suosikkia ei neidillä ole ollut. Brenda oli alusta saakka suunnattoman ahne - on edelleen ja myönnettäköön sen oleman lauman kaikkein ahnein neito joka yrittää välillä jopa lauman pomon Saran kipolle siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi iän karttuessa Aadakin on alkanut ahmimaan ja talon pennuilla onkin ehdottomasti paras ruokahalu!

Voin sanoa Aadaa pennuista viisaammaksi ihan heti, se on rauhallisempi ja osannut väistää aina todella nätisti. Brenda sen sijaan oli pentuna ihan hirmuinen jalkoihin änkeäjä, sai tosissaan varoa ettei se jäänyt jalkoihin. Vertailukohtia olisi monia, sen voin sanoa mutta tässä nyt pikaisesti mieleen tulevimmat. Pikku Brenda onneksi sai eloisamman painikaverin Duudsonista ja Aada uninen on saanut arvoisansa kauneusunet. Tälläkin hetkellä isosisko katsoo pedissä rentoutuneena kun pikkusisko painii täyttähäkää Duudsonin kanssa - kappas, taisivat astua neidon hännälle sillä piti hieman ärähtää.

Oli ne molemmat super söpöjä pieninä!

Porvoossa homma toimi hyvin taas, Sara EH ja Aadalle kiva arvostelu! Mutta meidän Pyry sai erinomaisen, SAn, luokkavoitto! Hienoahienoa! Paras narttukehässä oli vain viisi koiraa ja oli kivaa nähdä meidän Pyry niiden joukossa. Junnunarttu voitti, valiot ja veteraani (valio sekin) veivät muut sijat mutta kyllä - meillä ollaan äärimmäisen tyytyväisiä neidon saamaan vara-sertiin! Pyry lähti kasvattajalle Porvoosta, tulee vielä erkkariksi meille "kotiin" mutta valitettavasti Pyrden lapsiarkuus pakottaa meidät "luopumaan" neidistä ja noh. Erkkarit on meille tämän vuoden viimeinen koitos Pyryn osalta joten selkeämpää näin. Ikävä on kyllä kova mutta onneksi neitoa pääsen katsomaan aina kun haluan!

Säteen vauvamasu 2010, tämä kuva siksi että meidän pikkuinen Sämpylä on selkeästi tiine eli näitä kuvia saa kohta taas!

Oltiin mätsärissä treenaamassa keskiviikkona ja ilmasta huolimatta meidän superpoika Duudson nakitti itselleen pienten pentujen sinisten kakkostilan! Ruusukepoika toi toisen ruusukkeensa kotiin ja sai pokaalinkin! Ja herkkuja, ruokaa ja leluja! Se on kyllä niin mahti poika että! Saa nähdä mitä meidän kakaralaumasta tykätään Lohjan pentunäyttelyssä sunnuntaina!
Ilmoittauduin muuten kasvattajakurssille - hurjaa!

Härkää sarvista

Kuuntelen tuhinaa, miehen ja koirien koska kaikki nukkuvat, itsekin aijon tämän päivityksen jälkeen kiltisti sänkyyn mennä katsomaan suloisia unia. Tämä pitkä päivitys väli on hieman huono koska en muista mitä olen saanut viimeks stooreiltua, mätsäritarinoihin näköjään on jääty.

Turussa oli mukana Sara, Nami, Aada, Pyry ja äitini koira Laya joka sai hienosti EHn niinkuin myös Nami! Äitini kovasti haluaisi sysätä aina esittämisen jonkun muun harteille, mutta Laya yksinkertaisesti esiintyy mammani kanssa parhaiten ja onneksi hän sen aina suostuu ymmärtämään ja itse näyttää tyttelin - omasta mielestäni Layan suoritys paranee kerta kerralta. Jännitin Aadan esittämistä varmaan enemmän kuin kenenkään muun esittämistä koskaan ikinä! Oli hurjan hurjaa, mutta Aatuli halusi himmailla liikkeessään kovasti, kokonaisuudessaan kivan arvostelu kuitenkin. Pyry pääsi taas vakitilalleen ERI2 ilman SA mutta eipä hävitty huonolle, hataran muistini mukaan avoimen luokan voittaja sai Sertin ja oli jopa VSP. Sara oli niin hieno neito, niinkuin aina mutta tuomari antoi EHta aika jyrkällä kädellä, nooh. ERI meidän pikku Saranalle ja mitä vielä, luokkavoitto ja SA. Olin ihan JIPIIJIPII! Oikeastaan välittömästi tämä naantalinauronko koirineen pyydettiin takaisin kehään ja todettiin että narttu saa sertin niinhän. Olin ihan pois kärryiltä ja mutisin vain jotain suuntaan "joo". Pienen pieni Sara oli Turussa ainoa lyhytkarvainen chihunarttu joka sai SAn joka poiki meille sitten loogisesti PN1 ja Sertin! Olin taas kipittämässä kehästä pois niin johan minulle kailotettiin "älä mene mihinkään, ROP-kehä vielä" johon minä silmät suurina "Vien vain tämän pois" eli Sertiruusukkeen. Sara oli VSP kun ROP tittelin nappasi FI&LV&EE&LT&BALT MVA EEV-11 Rosalago MM's Ronaldinho eli huonolle ei todella hävitty. Ehkä elämäni ikimuistoisin päivä ja vielä en ole uskaltanut siskoltani kysyä nähtäväksi videomateriaaleja, hän siis kuvasi suoritukset - ilmeideni vaihtelut on varmasti näkemisen arvoisia mutta eikai sitä nyt ensimmäisellä voittokerralla olla ihan mukana menossa. 

Voittotyttönen <3

 Seuraavat näyttelyt oli meillä kaivarissa erikoisnäyttelyt 28.9. johon lähti tästä huushollista kaikki paitsi Säde joka sai hieman reissuntuntua sillä se meni mummolaan (äidilleni) hoitoon! Kiitos mummolle hoidosta, neito oli saanut päivän aikana hampipesun ja kynsienleikkuun ja paljon herkkuja ja touhua! Saran hyvä menestys jatkui Kaivarissa sillä se oli AVK1 ja sai SAn, PN-kehässä ei sijoitusta. Pyry ERI mutta sijoitusta ei tullut. Pennuista Aada esiintyi paremmin, sai tosi kivan arvostelun, hävisi erinomaisesti esiintyvälle kauniille pennulle eikä saanut KP:tä. Brenda esiintyi hyvin myös, viidestä ikäisestään pennusta hän oli hienosti kolmas ja arvostelu oikein kivaa luettavaa! Duudson jonka kanssa harjoittelu oli ollut kaikkein eniten lähellä nollaa oli tooosi hieno poika, sai KPn ja oli luokkansa kolmas! Olin niin ylpeä meidän pienestä miehestä joka oli täyttänyt vaadittavan 5kk vain pari päivää aiemmin! Pirjon sanoja lainaten, meillä on hienoja koiria!

Viime viikonloppuna Vantaalla oltiin Saran, Aadan ja Pyryn kanssa. Prinsessamme Sara sanoi hyi kuinka korkea hieman aamukasteinen ruoho onkaan ällöttävää ja se nosteli pieniä etukoipiaan  lähelle korvia ja takasiaan yli pyllyn. Saran pieni koko näkyy selkeästi juuri ruohokentällä, se ei siedä yhtään korkeaa ruohoa ja liikkeistä tulee - no aika kammottavan hupaisaa katsottavaa. EH tuli, tuomarin mukaan neidillä oli myös mulkosilmät mutta toisaalta, kukaan avoimen luokan nartuista ei saanut EHta kummepaa. Aada on löytänyt liikkeisiinsä jo hieman vauhtia ja se esiintyi hienosti Ninnin kanssa, hävisi samalle pennulle kuin viimeksi mutta ansaitsi tälläkertaa itselleen KPn! Pyrystä tuomari tykkäsi kovasti, hölpötteli sille omiaan ja palkitsi neitokaisen ERI AVK2 SA ja vieläpä PN4! Hienoa, nyt kolmet näyttelyt on mennyt oikein oikein hyvin, tehdään kaudelle hieno lopetus jos siis sama rata jatkuu sillä vähiin käy meidän näyttelyt. Ensi viikonloppuna on Porvoo, sitten on vielä chihujen erkkari johon lähdetään vain pitkäkarvaisten voimin kun kerran näyttely on jaettu kahdelle päivälle. Sen lisäksi muutamat pentunäyttelyt, mahdollisesti jos Duudson/Brenda pärjää marraskuulle viimeiset, muuten lokakuulle. 
Miksi näin ja miksemme tule Voittajanäyttelyyn yms. Ihan sen vuoksi että kasvatan mahassani tulevaa junior handleria ja vaikka laskettu on vasta 3.tammikuuta voi diabetekseni takia hän voi syntyä maailmaan hyvinkin hyvissä ajoin. Ja kuka edes tietää millainen olo minulla on kuukautta ennen virallista laskettua? En siis viitsi ottaa riskiä - olen jo nyt joutunut sairaslomalle selän vuoksi...

Sara ja kukkaseppele heinäkuussa 2011

 Olemme alkaneet lenkkeilemään enemmän joko äitini (ja samalla toki Lumian ja Layan) kanssa tai yksin oikeastaan päivittäin. Hankin lisää hihnanjakajia joten saan nyt kaikki kuusi koiraa samalla matkaan! Olen aika näky varmasti kuuden koiran kanssa liikenteessä ja muutaman kerran olenkin saanut selittää ohikulkijoille miten niin moni koira kulkee noin helposti kerralla. Eräs ihmetteli "eikö ne tappele". Meidän kuusikko kulkee tosi nätisti, alkuun meni hieman aikaa hakemiseen mikä on paras järjestys koska osa tulee perässä, osa edellä mutta kultainen keskitie on löytynyt. Saa nähdä mitä talvi sitten tuo taas tullessan, sanooko rinsessa Sarana että hyi, liian kylmä en voi tulla ulos vai miten käy. Viimetalvenahan Sara ei suostunut lenkkeilemään lainkaan, töppösistä ja takeista huolimatta vilukissalla oli liian kylmä!

Muuten elämä täällä meillä on hyvin normaalia, koirat ovat pihalla päivisin ja välillä käydään tallin mailla hieman riehumassa. Viikonloppuisin käydään näyttelyissä ja minun on ihan pakko kiittää Ninniä hurjasti avusta, ilman häntä en selviäisi reissuista! 

Sara katsoo pokaaleitaan yhtä ihmeissään kuin minä - miten nuo meille päätyi!