Siskokset kuin kaksi marjaa?

Tämän tekstin idea tuli jutellessani siskoni kanssa facebookissa koirien käytöksestä rokotustilanteessa. Aadahan huutaa kuin hyeena: "Aiaiaiaaaii, soitan pelastakaa chuhuahua ry:hyn jos etten heti lopeta". Noh se on muutenkin meidän draama queen joka tilanteessa ja esimerkiksi turkkia harjaillessa soitetaan jälleen pelastakaa chihuahua ry:hyn jos ei huomaa takkua ja se hieman neitoa nipistää. Breda taas on ihan normaaliin tapaansa häntää heiluttava itsensä rokottaessa ja totesinkin siskolleni että olisi niin super löytää jostain chuhuahuakokoinen hamsterihyrrä! Olisi ehkä paras löytö tainnuttamaan tuon pienen energiapakkauksen loputon energia! Mielikuva Brendasta hamsterihyrrässä juoksemassa naurattaa toki mutta jos minun pitäisi joku koiristamme sinne miettiä niin se olisi ehdottomasti Brenda, jota ei myöskään ylläripylläri koskaan satu mikään ikinä koskaan.
Mutta tosiaan, tästä lähdin miettimään että kuinka erilaisia samasta isä olevat tyttöset ovat - en ikinä voisi kuvitella niitä siskoksiksi jos en tietäisi.

Kun Aada tuli meille se pelkäsi lunta ihan kamalasti - itseasiassa pikkuneiti huusi kuin syötävä laskettuani sen hurjan kylmään pelottavaan maahan. Noh, se oli onneksi alkushokki vain ja huutoa ei enää tullut mutta lumi pelotti pientä aatulipoloa vaikka kuinka kauan ja itku meinasi päästä kun muut katosivat lumipenkkojen taakse pihalla piipahtaessa. Ongelmia tuotti myös meidän pieni kuistinkynnys, kuisti on hieman lattiaamme alempana ja se oli tietysti Aadapololle kova paikka. Meni 2-3viikkoa ennenkuin koimme kokonaisen riemuvoiton siitä että Aada uskalsi mennä kuistille ja sieltä pois muiden perässä. Sitä tokikin harjoittelimme askel askeleelta, nostaen tytön tähän hurjalle kynnykselle josta alkuun toki pakitettiin aina pois! Onneksi harjoitus teki mestarin, mutta alkuun Aadan kanssa aiheutti kaikki rappuset yms vastaavat hurjasti ongelmia.

Brenda taas oon porskuttanut menemään kuin mikäkin päätön kana - ulos mentiin alusta saakka hienosti. Oikeastaan niin hienosti että Brenda muutamaan otteeseen kaahasi pihalle niiin hurjaa vauhtia että pienen tehopakkauksen jalat meni ihan solmuun ja neiti heitti voltin kynnyksen jälkeen. Onneksi tämä ei menoa haitannut sillä kirmaaminen jatkui samaan entiseen tyyliin ja ikinä ei pikkutytyä sattunut! Oletettavaa kyllä, Brenda ei yllätysyllätys pelännyt siskonsa tavoin lunta - ennemminkin se meni innoissaan tutkimaan jo aika paljon sulaneita kasoja "heii mitä nää on"!

Aada oli alkuun hieman huono syömään, maanittelua sai olla ja myönnän etten muistele ollenkaan haikeudella tuokioita "vielä kaksi nappulaa niin mamma on hirmu ylpeä". Usein minulla oli kaksi kippoa - toisessa kuivaa ja toisessa kostutettua koska mitään tarkkaa suosikkia ei neidillä ole ollut. Brenda oli alusta saakka suunnattoman ahne - on edelleen ja myönnettäköön sen oleman lauman kaikkein ahnein neito joka yrittää välillä jopa lauman pomon Saran kipolle siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi iän karttuessa Aadakin on alkanut ahmimaan ja talon pennuilla onkin ehdottomasti paras ruokahalu!

Voin sanoa Aadaa pennuista viisaammaksi ihan heti, se on rauhallisempi ja osannut väistää aina todella nätisti. Brenda sen sijaan oli pentuna ihan hirmuinen jalkoihin änkeäjä, sai tosissaan varoa ettei se jäänyt jalkoihin. Vertailukohtia olisi monia, sen voin sanoa mutta tässä nyt pikaisesti mieleen tulevimmat. Pikku Brenda onneksi sai eloisamman painikaverin Duudsonista ja Aada uninen on saanut arvoisansa kauneusunet. Tälläkin hetkellä isosisko katsoo pedissä rentoutuneena kun pikkusisko painii täyttähäkää Duudsonin kanssa - kappas, taisivat astua neidon hännälle sillä piti hieman ärähtää.

Oli ne molemmat super söpöjä pieninä!

Porvoossa homma toimi hyvin taas, Sara EH ja Aadalle kiva arvostelu! Mutta meidän Pyry sai erinomaisen, SAn, luokkavoitto! Hienoahienoa! Paras narttukehässä oli vain viisi koiraa ja oli kivaa nähdä meidän Pyry niiden joukossa. Junnunarttu voitti, valiot ja veteraani (valio sekin) veivät muut sijat mutta kyllä - meillä ollaan äärimmäisen tyytyväisiä neidon saamaan vara-sertiin! Pyry lähti kasvattajalle Porvoosta, tulee vielä erkkariksi meille "kotiin" mutta valitettavasti Pyrden lapsiarkuus pakottaa meidät "luopumaan" neidistä ja noh. Erkkarit on meille tämän vuoden viimeinen koitos Pyryn osalta joten selkeämpää näin. Ikävä on kyllä kova mutta onneksi neitoa pääsen katsomaan aina kun haluan!

Säteen vauvamasu 2010, tämä kuva siksi että meidän pikkuinen Sämpylä on selkeästi tiine eli näitä kuvia saa kohta taas!

Oltiin mätsärissä treenaamassa keskiviikkona ja ilmasta huolimatta meidän superpoika Duudson nakitti itselleen pienten pentujen sinisten kakkostilan! Ruusukepoika toi toisen ruusukkeensa kotiin ja sai pokaalinkin! Ja herkkuja, ruokaa ja leluja! Se on kyllä niin mahti poika että! Saa nähdä mitä meidän kakaralaumasta tykätään Lohjan pentunäyttelyssä sunnuntaina!
Ilmoittauduin muuten kasvattajakurssille - hurjaa!