tiistai 25. lokakuuta 2011

Huojuntaa

Varmasti monet toivoisivat nyt pentujen kasvun vuoksi ahkerampaa päivittelyä ja pahoittelen jälleen parin viikon taukoa. Nyt on elämässä vain ollut paljon iloista ja surullistakin asiaa ettei jaksamista ole ollut blogiin tulla turinoimaan, isoimmat uutiset kuitenkin mahtuvat kaikki viikon sisään joten!
Toukat 10pvä
Pentulit ovat kasvaneet hurjasti! Tasaista painon kasvua on kaikilla ja silmät ovat auki! Ensimmäisenä silmät avasi keskimmäinen jäppinen kymmenen päivän iässä, minimään seuraavana ja saman päivän iltana alkoi myös viimoisen vaavelin simmut raottua. Nyt harjoitellaan kovasti kävelyä, Minimään ehkä ahkerimpana mutta ehdottomasti huojuvimpana! Hihhih, kohta täällä onkin sitten pikkupentulit viilettämässä ympäri kämppää ja saan luultavasti kokea sen "hauskimman" puolen pentuajasta! No ei vais, voin uskoa että päätä tulisi hakattua seinään jos nuita syntyisi kerrallaan vaikka yhtä paljon kuin isolle koiralle, mutta kun pentue koko on suhteessa aika pieni niin eiköhän jaksamus riitä. Ainakin tällähetkellä makkariin meno aiheuttaa tämän talon emännälle syrämmiä silmiin jopa ehkä vähän liikaa!
Minimään!

 Säde on Hyvä äiti isolla H:lla. Välillä meinaa tylsyys iskeä mutta kun saa tovin kulkea asunnossa vapaana tuleekin kiire vauvojen luo. Jos joku pentukoppasesta on tipahtanut mamman tissin mukana pois, en havahdu pennun itkuun, Säde itkee ihan hurjasti ja pyörii pennun ympärillä kuin hullu! Ilo on seurata tuollaisen koiraäidin pennun hoitoa! Nyt toki alkaa huomaamaan energiapakkauksella sangen räjähtävää energiaa. Joka päivä tulee hepulit jolloin riehuu kuin hullu mutta se onkin meidän elohopea Säde!
Jäppinen 10pvä
Mutta palataan muihin asioihin.Kävin viikonloppuna kasvattajan peruskurssin, läpäisin kokeen joten hiljalleen voin alkaa anomaan omaa kennelnimeä! Kieltämättä aika hurjaa mutta ihanaa. Ajattelin ensin käydä vasta keväällä/ensi syksynä mutta olihan se helpompaa ennen omaa jakautumista suorittaa. Tuntuu hurjalta että kohta täällä on oikea ihmislapsi, tulevaisuuden junior handler! 
Jälleen kiitän Ninniä! Hän kiltisti vei Brendan ja Duudsonin sunnuntaina Lohjan pentunäyttelyyn kun itse istuskelin luennoilla. Myönnän että olin aika tulisilla hiilillä! Meidän pikkumies sai jälleen KPn ja viimekerran VSP vaihtui ROPiin! Ensimmäinen kerta kun oma koira on ROP enkä ole näkemässä, mutta onneksi ehdin nähdä ryhmäkehän! Voin kertoa että nuo kaksi teiniä oli niin väsyneitä päivästä illalla että huhhuh. Lupaan joku kaunis päivä ihan lähiaikoina kuvata Duudsonin sen palkintojen kanssa! Pitäähän nyt ainakin ROP kuva saada. 
Veljekset kasassa, tästä huomaa hyvin kuinka tumma nenukki viimoisena syntyneellä on!












maanantai 10. lokakuuta 2011

Aloitetaan ihan alkajaisiksi kertomalla chihuerkkarien tulokset. Tuomarin USAsta saakka tullut Richard Miller, joka on myös itse kasvattanut chihuja pitkään. Hän jakoi erittäin runsaasti tyydyttävää ja hyvää jotenka jos hän antoi erittäin hyvän sai olla koiraansa jo hyvin tyytyväinen, erinomainen oli suorastaan lottovoitto! Pennut ja pk junnu-urokset arvosteli Suomalainen Unto Timonen.
Duudson 6kk
Pentuja minulla oli kehissä Duudson ja Brenda, molemmat käyttäytyivät kehässä hyvin - Brendasta tuli ilmeisimmin päivän viihdyttäjä sillä tytöllä oli niin hirmuisen hauskaa ja se käyttäytyi niin Brendamaisen hömeliin tapaan kuin olla ja osaa! No ainakaan minun vauvvoja ei kehässä pelota, sen kertoo myös molempien tismalleen täsmäävä arvostelun alku "Reipas ja iloinen uros/narttupentu". Duudson sijoittui omassa luokassaan toiseksi, voittaja oli hurjan hienosti kehittynyt ja kehän alkua odotellessa luulin sen olevan junnu-uros. Saipahan Duudson kunniapalkinnon tälläkin kertaa ja sijoittui paras urospentu kehässä vielä kolmanneksi! Ei pöllömpää. Brendan kauneus nähtiin niinä harvinaisina hetkinä kun neito oli aloillaan ja Brenda narttujen joukossa ihan samoilla titteleillä kuin Dumbo Duudsonkin! Kyllä oli tämän mamin hymy herkässä 24pennusta vain kuusi sai KPn ja meidän pikkuisia nappisilmiä niistä oli kaksi!
Häntä viuhui kokoajan, mutta oli niitä harvinaisia hetkiä kun
Brenda jaksoi olla aloillaan. Ikää hitusen alle 8kk
  

Meidän Aada on nyt sitten virallisesti "aikuisteniässä" nimittäin pentukehät on ohi ja meidän nuori nainen on nytten juniori! Jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä ollut kovin fiksua viedä juuri 9kk:si kääntynyttä narttua kehään, mutta ilmoittaessani olin sen verran shokissa tästä Aadan aikuistumisesta etten sen vertaa ajatellut. Kaiken lisäksi tämä tuomari ei ikää kysellyt. Aada sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun ja neiti esiintyi nätisti! Hhan sieltä tuli, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen tämän tuomarin kohdalla! Hieno pieni nainen!
Unisesta Aata Matamista on tullut aikuinen!
Pyry yllätti minut ihan totaalisesti, sillä on kasvanvaihto meneillään ja turkki on köyhtynyt aika paljon. Nartuissa sitäpaitsi ei ollut eriä (jokseenkin yllättävää?) jaettu juuri lainkaan. Avoimia narttuja oli mukana 20 ja viisiniistä sai erinomaisen - meidän Pyry pymperö oli yksi niistä! Lie sitten meidän häviö, Ninni esitti Pyryn - Pyry näki minut kehänlaidalla ja sen jälkeen häntä vispasi minuun päin ja huomio oli ihan muualla kun tuomari yritti saada neidon huomion itseensä kilpailuluokassa. Höpsö Pyry - muuten se esiityi kyllä taas todella hyvin!
Pyrypallero the pyllykarva!
Kiitos jälleen Ninnille kaikkien esittämisestä, itse olin flunssan, masuasukin ja pe la yön valvomisen takia ihan tokkurainen. Ninni saa viedä Duudsonin ja Brendan vielä Lohjan pentunlyyn 23.10. ihan itsekseen sillä itse olen silloin siellä kasvattajakurssilla. Ninni parkaa ilmeisesti jännittää tämä "vastuu", mutta itse luotan siihen että hyvin se menee! Oikeastaan kehän laidalla sivustaseuraajana/jännittäjänä oli niinkin mukavaa, että ties vaikka nakittaisin kaikki esittämishommat Ninnille, hän hoitaa homman ilmiselvästi loistavasti kotiin ja hän pitää esittämisestä hurjasti!

Eli blogia aiemmin lukeneet jo varmaan arvelivatkin miksi pe-la yö tuli valvottua. Säde oli koko illan hieman väsyneen rauhattoman levoton, tyhjensi suolensa useaan otteeseen, ei löytänyt hyvää asentoa ja ei ummistanut silmiään puolta minuuttia pidemmäksi aikaa. Aloitti saman sohvan raapimisen mitä viimeksikin ennen synnytystä eli meillä alettiin tekemään maailmaan pieniä vaavoja ilmiselvästi.
Pari päivää ennen synnytystä, Säteen massu oli aika
kunnioitettavan kokoinen!
Tasan puolenyön aikaa syntyi ensimmäinen pentu maailmaan, Säde hoisi homman todella hienosti, ei ähkinyt, puhkunut, läähättänyt - ei mitään. Pentu vain "liukui" tasaisesti maailmaan. 130g tumma soopeli uros. Säde alkoi pian petailemaan uudelleen, nyt jo hieman läähätteli. Välillä kuitenkin asettui aloilleen ja itse meinasin nukahtaa koko ajan - olin nukkunut pari aiempaa yötä huonosti valmiudessa neidin synnytykseen. Puoli kaksi syntyi samalla mallilla liukuen maailmaan toinen pentu. Vaalea soopeliuros 170g eli tällä jässikällä oli jo kokoa! Tämänkin Säde hoisi niin hienosti, ei kipuillut, ei ähkinyt, ponnisteli vain tasaisesti, on se super tyttö! Tämän jälkeen Säde rauhoittui kokonaan, mahassa kuitenkin selkeästi vielä oli jotain joten ei voinut alkaa nukkumaan vaikka Säde itse alkoikin. Pariin otteeseen käytiin pissillä kävelemässä. Itse keittelin teetä, kävin suihkussa yms jotta pysyin hereillä - ajattelin jo pientä torkuttamista kännykän herätyskellon kanssa mutten uskaltanut koska unenlahjani on ainakin ennen olleet sen verran hyvät että olisin vetänyt onnessaan unta palloon aamuun saakka. Raskaus on tosin tehnyt minusta "hieman" herkemmin heräävän.
Ensimmäisenä syntynyt pikkumies
Puoli viisi maailmaan liukui viimeinen pentu, tumma soopeli uros hänkin, painoa 157g eli jokainen pentu erittäin hyvän kokoisia - tosin nyt tuo pienin tuntuu NIIN pieneltä kun nuo kaksi jössikkää on sen verran isoja häneen verrattuna. Kaikki ovat kasvaneet hienosti, isoin pentu on jo ylittänyt 200g rajan! Säde hoitaa vaavansa uskomattoman hienosti. Oivoi, pienten mentujen maiskutus, ininä yms on niin ihanaa kuultavaa!
157g, 130g ja 170g
Veljekset olivat kaikki heti ahneesti tissillä!