perjantai 14. joulukuuta 2012

Jouluiset meiningit

Meillä odotetaan melko innolla joulua, omassa kodissa ensimmäinen joulu - melko luksusta! Samalla se on myös tytölle eka kunnon joulu, viimevuonna neiti nukkui melkoisen sikeästi. Me vietämme joulun erittäin chihumaisissa tunnelmissa, äitini miehensä kanssa tulee koirineen meille viettämään joulua joten vilinää riittää.
Ja joku kehtasi mainita että Saralla on komeat korvat näyttely arvostelussa.
Okei on ne ehkä vähän, mutta pitäähän pienen kuulla hyvin!
 Koska koirillamme on kesämökkikin melko "luksus" mallinen niin pitäähän heillä olla myös talvihupia. Lunta ollaan saatu tänne Etelä-Suomeenkin mukavat määrät joten koirat saivat aitaukseen ihka oma laskettelukeskuksen. Samalla se toimii Duudsonilla juoksuradan keskiosana!
Meidän oma laskettelukeskus tai alppivuori, miten sen nyt ottaa
Totuudessa meidän hienohelmat totesivat ensimmäisen yön lumen pyrytyksen jälkeen ettei he vaan voi käydä pihalla jos siellä joutuu kahlaamaan. Oikein kuulin korvissani kuoron "Äiti ei me voida", "Äiti ei me pystytä" & "Äiti nyt kyl ei pysty" lauseita.
Lumet siis kolattiin kasaan aitauksen keskelle ja koska sitä on senkin jälkeen tullut ja kolaa on saanut työntää, on lunta nyt jo melekoisen paljon = koirien oma laskettelukeskus on valmis. Ja voin kertoa myös sen ettei ainutkaan ole edes harkinnut josko kasaan lähtisi tutustumaan tarkemmin.... Kuvastakin huomaa että kasa kierretään myös tukevan välimatkan päästä, ettei vaan tassut pääse uppoamaan lumeen. Arvelisinkin suurimman osan meidän haukusta nukkuvan erittäin mielellään talvi-unta jos se koirille vaan kuuluisi tapoihin.
Säde ainakin tykkäisi talvi-unista!
Viime kirjoittelusta on taas tovi ja meillä on täällä pienten pentujen tuoksua sillä Brenduskalla on hoidettavanaan 2 pentulia. Ensikertalaisen synnytys meni todella hyvin ja nyt neliviikkoiset pennut kasvavat vauhdilla. Brenda on osoittautunut äitinsä tavoin loistavaksi mammaksi!
Sisko ja sen veli



tiistai 13. marraskuuta 2012

Brendaa, Jarppia ja Porttia

Aloittaakseni siitä mihin viimeksi jäin eli Brendaan. Neiti on tiine ja voi paksusti, laskettu on maanantaina joten pieniä on odotettavissa lähes minä hetkenä hyvänsä, kunhan muutaman päivän vielä jaksaisi niitä masussaan pidellä. Kun ihmisiltä kysytään heidän ollessa raskaana ohittavatko mummut suojatiellä Brenda voi vastata tähän kyllä, hidas lyllertäjä joka vaappuu kuin ankka. Mutta oma iloinen ja touhukas itsensä, pusuja satelee ja häntä pörrää kuin hyrrä kun vähänkin innostaa. Saas nähdä mitä energiapaukkuja sieltä tulee!
Tälle emännälle tämä pentue on hieman erilainen kuin muut tuolla tunnetasolla. Säde ja Nami ovat olleet aikuisia minulle tullessaan, mutta Brenda oli pieni pikkupentu meille tullessaan. Ja kauheaa ajatella että pieni mamman vauva tulee itse äidiksi, nyt voin samaistua viimein äitini rooliin silloinkun hän tuli mummuksi. Kyllä, on kivaa olla tunteellinen ja herkkä ihminen joka luultavasti vielä ajattelee ihan liikaa...
Brenda ja masu alkuviikosta
Meillä talossa asuu voimanainen! Nimittäin tyttäreni. Hänestä on hulvattoman hauskaa olla koirahuoneen portilla katsomassa koissuja, kiljunta on mahdoton ja ihan superia kun pusuja satelee vaikka muille jakaa! Tässä kerran imuroidessani huomasin pölypalleron koissuhuoneessa ja hieman porttiin nojasin polvellani ja meinasin volteilla jatkaa sisälle koirahuoneeseen kun portin salpa hajosi. Tottakai tuollainen alle vuotias ei kovin tukevasti ihan heti alkuun seiso ja kun hän sen oppi niin portin heiluttaminen oli ihan superia. Yksinkertaisesti salvan silmukan tappi ei tätä jaksanut ja rauta mikälie pamahti katki. Noh, onneksi toinen löytyi kaapista mutta ei mennyt aikaakaan kun neitokainen keksi että tarpeeksi kun kädellään huitoo jossain vaiheessa tälläisen lankahakan saa kovin helposti auki. Lopulta vaihdoimme porttiin kokonaan uuden salvan ja uusi on työntösalpa. Siihen tarvitaan jo hieman motoriikkaa avaamiseen.
Brenda ja Aada esittelevät tärkeinä kulkureittiään terassilta pihalle. (Pah, kerjäävät rapsutuksia ja sisällepääsyä, mittari kun oli mennyt juuri pakkasen puolelle...)
Mutta on pakko sanoa että onneksi meillä jokainen koissuli tuntuu rakastavan pikkuneitiä, pusuja satelee hurjasti ja Säde yrittää toisinaan tarjota lelujaan. Ja mitä kovempaa tyttö innosta kiljuu sen innostuneempia koirat ovat. Meneeköhän tämä ihan oikein?
Sara ja Säde tarkkaavaisena
Jarppi lähti tädilleni vähän maalaiskaupunkistumaan, fiksua eikö! He siis asuvat vielä metikömmässä kuin me, mutta käyvät viikottain useamman kaupungissa ja näin Jarppi pääsee hakemaan sitä itseluottamusta vähän eri maisemiin kun poju niin kovasti on tupannut jännittämään näyttelytilanteita. Samalla poika saa kerrankin tilaisuuden olla lauman ainoa uros, tädillänikun on ennestään kolme chihua jotka ovat ihania tyttöjä.
Meillä pojat tulevat Erinomaisesti keskenään toimeen, mutta kyllä se Duudson on se lauman alfauros melkoisen kiistatta. Mutta nyt, palaamisiin!
Tälläiseksi topakaksi mieheksi kun saadaan Jarppinarppi myös näyttelyissä niin avot!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Arki palaa uomiinsa

Hui, minäkun lupailen alkavani ahkeramman päivityksen ja päivitysvälit senkun pitenevät. Noh, puolustuksena ettei meillä ole tapahtunut mitään sen suurempaa maata mullistavaa.
Säteen pennut muuttivat maailmalle uusiin koteihin. Pienet iloiset viipeltäjät joissa riitti vauhtia enemmän kuin laki sallii! Ei sillä, aivan ihaniahan ne olivat, tai siis ovat edelleen. Jokainen pääsi hyvään kotiin ja en voi kuin toivottaa uusille perheille hirmuisesti onnea pienten kanssa!
Pentujen eka ulkoilu ja ei pelottanyt yhtään, sinkoilivat jokainen joka ilmansuuntaan kovalla vauhdilla - onneksi vahtivia silmiä oli emon lisäksi kaksi paria!
Tämä emäntä on toisinsanoen siis onnensa kukkuloilla, sai rakkaan Säde Sämpylän kainaloon tutimaan! Miten voikin pieni asia merkitä niin paljon, ihana tuhiseva lämpöpatteri kainalossa saa kiukkuisenakin päivänä hymyn huulille. Säde hieman etsi lapsiaan pari päivää, tai lähinnä itkeskeli Namin pentu-aitauksen vieressä mutta nyt on pennut "unohtuneet" ja sukkien metsästys alkanut (tietääpä mistä metsästää kadonneet sukkaparit ja lapsen sukat on sitten ihan parhaita)..
Sara ja iso pehmohauva
Sara ja Säde saivat muuten uuden pedin, ison pehmohauvan jonka sain siskoltani tyttärelleni leluksi/huonetta koristamaan. Sara kerran hipsi tytön huoneeseen jonne en koiria periaatteessa haluaisi päästää. Hipsin pienen hetken kuluttua perässä valmiina komentamaan neitiä asiasta ja kun viimeiset loikat hyökkäsin huoneeseen jo asennoituneena tiuskaisuun meinasi sydän pakahtua. Kamala äiti menossa komentamaan, kun toinen on mennyt hakemaan turvaa ja kaveria pehmo-hauvalta ja nukkui sen korvan alla. Säde siis oli juuri saanut tällöin pennut ja Sara periaatteessa oli yksin ja hieman yksinäinen. Pian Sara aina hipsi tytön huoneeseen hauvan luokse joten minun oli otettava hauva pediksi olohuoneeseen. Ja voi kuinka makoisasti Sara sen päällä nukkuukaan! Paras peti ikinä sanoo Sara!
Namin pojat
Namin lapset ovat kasvaneet hienosti ja niistäkin on jo varauksia tullut. Tyttö jää ainakin toistaiseksi kotiin kasvamaan!
Näyttelyrintamalla on hiljaistakin hiljaisempaa. Yksinkertaisesti unohdin erkkarit ja voittajan kohdalla iski piheys. Me tarvitaan massaa (Duudson) ja kehäkokemusta (Jarppi) ja en yhtä koiraa viitsi lähteä roudaamaan näyttelyihin. Laiskaksi tullut vissiin, yhden koiran kanssahan homman aloitin. Duudson tosiaan tarvitsee nyt massan kasvatus kuurin, vinkkejä saa antaa ja Jarpin kanssa ravataan tiuhaan mätsäreissä (ainakun sopivan välimatkan päässä on). Vielä pojua jännittää, mutta eiköhän se siitä - joka kerralla paremmin ja paremmin. Onneksi meillä ei ole kiire!
Aada palaa mummilasta huomenna joten lauma taas kasassa, se on siis ollut lainassa äitini toisen koiran ollessa mammalomalla kasvattajansa luona. Ja Brenda toivon mukaan kasvattelee massussaan pikkuisia, peukut pystyyn!
Namin tyttö

tiistai 14. elokuuta 2012

Pennun tuoksua

Hei taas pitkästä aikaa. Minua on patestettu blogia päivittämään jo muutamalta taholta muttakun on saamaton niin on saamaton. Ja onko elämäni edes kiireistä, eipä kovin mutta silti tuntuu että en saa mitään aikaan. Huoh. No josko se tästä, yritys on ainakin kova.
Huvimajamme on sen verran pieni ettei siellä voi sen kummemmin kahvitella tms. Siitä tulikin koirien maja, koira-aitaus rajoittuu sopivasti huvimajan "suulle".
Näyttelyrintamalla on ollut tavattoman hiljaista, mutta sen tiesinkin jo viimevuonna ettei tänävuonna niin ahkeraan kehissä rampata, ihan joka viikonloppu ei tämä emäntä raaski jättää isäntää ja tyttöä kotiin keskenään vaikka heillä aina hyvin meneekin ja isäntä huolehtii tytöstä oikein mielellään.  Neitokainen on kehittynyt muutenkin hurjasti ja hänelle yhtä suurta hupia on koirat - yksi päivä  Sara istui viistosti neidin edessä ja voi hirmuinen mikä räkätys vaikka Sara tosiaan ei muuta tehnyt kuin käännellyt päätään. Ainakin vielä koirat pitävät neitokaisesta, saa nähdä mitä se sitten on kun pimatsu lähtee enempi liikkeelle. Olenkin kiitellyt siinäkin asiassa koirieni pientä kokoa, jos lapsi ihan riiviöksi ryhtyy pääsevät haukkuvaukut vaikka sohvan alle karkuun. Noh, aika näyttää.
Duudson Hki kesänäyttely 11.8 ERI JUK2
© Titta Lähdesmäki
Ollaan me jokatapauksessa kehissäkin käyty, en ala jokaista erittelemään mutta mukavia arvosteluja on tullut ja Duudsonkin on päässyt vierailemaan kerran siellä paras uros kehässäkin. Sara oli viikonloppuna Raisiossa hieman erikoisemmalla tuomarilla (viskeli valiokoirillekin hylkyjä, pienintäkään hammasvirhettä ei koiralla saanut esimerkiksi olla) paras narttu kolmonen! Vara-serti tuli kotiin tuomisiksi siltä reissulta siis. Mamman hienon hieno muori! Ninni on alkanut esittämään Saraakin, neitokaisen esiintymiseen on tullut siitä lisää potkua ja muori on tullut ihan villiksi! Luulen että Saralla on vaihdevuodet, se on nykyään ihan hurja! Vauhtia riittää kun se kämppää ympäri viilettää milloin minkäkin hepulikohtauksen saattelemana!
Duudson Hki kesänäyttely 11.8 ERI JUK2
© Titta Lähdesmäki
Mutta niihin otsikon viittaamiin sanoihin eli Pennun tuoksuun. Sitä meillä on täällä nyt oikein kunnolla! Säde sai pienokaisensa 24.7. Kolme hyvän kokoista urosta - ensikerralla toivon pelkkiä poikia niin ehkä saan sen nartunkin sieltä! Silmät ovat olleet näillä jo kivan aikaa auki ja luultavasti piakkoin alkaa ympäröivä maailmakin kiinnostamaan, karvanlaaduista en sano vielä juuta enkä jaata mutta tällähetkellä näyttää että seassa on niin pitkäkarvaista kuin lyhytkarvaista yksilöä. Nämä ovat siis meidän Duudsonin ensimmäinen pentue ja omaan silmään oikein kivan oloisia yksilöitä.
Säteen toukat 2vrk iässä. Niinkuin näkyy, eivät olleet mitään minejä syntyessään
Sitten asia josta ei ole ollut vielä "puhetta" on se, että Nami on tullut myös laumamme vakituiseksi jäseneksi. Nami namunen oli juoksussa tullessaan ja astutin sen Duudsonilla myöskin. Laskettu olisi 19.8 eli tulevana sunnuntaina, mutta Namuli päätti valtaisan vatsansa kanssa pentujen syntymäpäiväksi eilisen. Maailmaan syntyi täytenä yllärinä, ilman pienintäkään merkkiä ensin narttu ja hänen jälkeen neljä urosta. Onneksi olin siirtänyt neidon edeltävänä päivänä pentuaitaukseen erilleen muista! Kaikki viisi ovat hyvän kokoisia hieman alhaisiin vuorokausiinsa nähden ja ainakin nyt näyttää hyvältä, kaikkien painot ovat nousussa ja emo hoitaa pieniään erinomaisesti.
Namin pesue eilen illalla, pahoittelen kännykkälaatua
On uskomattoman hienoa seurata kahden erinomaisen emokoiran pentujen hoitoa yhtä-aikaisesti. Molemmat ovat todella hyviä emoja, hyvät nisät ja maitoa tulee, pesevät pentujaan ahkeraan tahtiin yms. Siltikin molemmat ovat niin erilaisia ja hoitavat pentujaan kuitenkin eritavoin. En voi olla kuin ylpeä suojateistani. Ja niinkuin ihmisvauvojenkin kohdalla, se oma tuntuu niin pieneltä kunnes näkee vastasyntyneen ja voi että, pidin Säteen vauvoja kovin pieninä edelleen, mutta nyt ne ovat ihan valtavia! Säteen pentujen myötä myös unelmani kasvattamisesta kävi toteen, ne ovat nimittäin ensimmäinen omapentue! Hurjaa, mutta silti niin ihanaa!

Säteen vauvat + 1viikko
Säteen vauvat + 1viikko


torstai 14. kesäkuuta 2012

Kuvapläjäys

Ninni vieraili meillä eilen ja kuvasimme koiria kotisivuja ajatellen, tässä otoksista jonkinverran parhaimmistoa! (Oli valinnan vaikeuksia...)
Duudson keväällä vielä vanhassa osoitteessa, olen selkeästi ahkera purkamaan kameraan - en edes muistanut näitä
Rauhallista laukkaa muiden luo
Jarpin rauhallinen laukka ei ollutkaan sitten niin rauhallista
Sara isottelee
Pojat leikkii, Duudson muka kamala pahis ja Jarppi näyttää kieltä...
Lentävä Duudson
Kun Duudson saa hepulin niin vauhti on aikamoinen
Rakas kultapoika
Duudson esiintyy tällä ilmeellä hyvin usein, "Olen komein ja hienoin poika päällä maan!"
Liikkeissä on mukavasti lennokkuutta
I am sexy and i know it
Komea hieno pieni Jarppinarppi 7½kk
Äi näinkö?
No entäs näin?
Ai näin.. Tylsää!
Säde ei oikein tuosta hihna esiintymisestä perusta
Sen sijaan lelua odotetaan vapaana erittäin ryhdikkäästi ja skarppina. Saisipa näyttelyissäkin esittää koiran vapaana lelua heitellen
Pojat valppaana mihin heidän naiset menevät
Aadaa ei poseeraaminen innostanut kummemmin
Brendan käytös oli sen sijaan suorastaan positiivinen yllätys
Ja lopuksi leikkien
Duudson ja lempilelu
Säde ja lempilelu
Säde <3
Duudsonilla kova meno päällä
JIPIIIII!
Loppuun vielä super Ninni ja Duudson!
Ninnille taas suuren suuri kiitos avusta!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Uudet maisemat ja paljon muuta!

Blogi on jäänyt pahasti taka-alalle nyt lähes kahden kuukauden aikana vaikka tälläerää kerrottavaakin olisi ollut - pahoittelen siis suuresti passiivisuuttani, mutta nyt sille on joku syykin.
Duudson Lohjan mätsärissä 31.5. SIN3 kuva täältä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150928593598788.442921.779028787&type=3
Eli mistäs aloittaisi, no vaikka näyttelytuinoista. Takana on siis Lahden, Tampereen, Helsingin ja Salon näyttelyt ja eipä mitään sen ihmeellisempää ole kotiin kiikutettu mutta silti olen ollut ihan tyytyväinen koirien tuloksiin. Duudson, Aada ja Sara on saanut nyt EHx3 ja ERIx1 näistä edellämainituista näyttelyistä, Brenda odotetusti 2xH - yksinkertaisesti sitä koiraa ei ole tarkoitettu näyttelyihin. Brendasta näyttelyalueen siistiminen ja pelleily on tärkeämpää kuin ryhdikkäänä olo (se siis lähinnä mönkii maassa ja onkin saanut leikkisän kutsumanimen lattiamoppi). Kumpikin tuomari kyllä kehui suullisesti tyttöä että se on todella kivannäköinen kun on sen hetken ryhdikäs. Kertokaas miten saisin sen ryhdikkääksi koko "suorituksen" ajan. Mukavia arvosteluja joissa on ollut ihan totta joka sana - eli kysymysmerkkejä ne eivät ole aiheuttaneet.
Jarppikin on päässyt aloittamaan näyttely-uransa. Helsingissä KP, luokkavoitto ja pentujen PU2. Ja Salossa VSP pentu eli ei pöllömmin. Kävelytreeniä pitäisi nyt ahkerasti alkaa tekemään mutta aika on ollut aika kortilla nyt - josko sitä kerkiäisi nyt jossain välissä. Ninni on ainakin luvannut tulla treenaamaan tälläviikolla joku päivä!
Jarppi Lohjan mätsärissä 31.5. PUN4 kuva täältä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150928593598788.442921.779028787&type=3
Pojat ovat päässeet mätsäreihin muutaman kerran ja molemmat mukavalla menestyksellä. Se on kivaa harjoitusta Jarpille ja en viitsi yksin sitä kuskata kun eivät nämä ole yksinoloon tottuneet niin Dumboduudson pääsee sitten leikkinäyttelyihin mukaan poseeraamaan Jarppinarpin tueksi.
Brenda aka Lattiamoppi <3
Juoksut ovat pyörineet tässä ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että heinäkuun lopulla olisi tulossa Säde ja Duudson vauvoja. Myös Pyry ja Aada on astutettu, mutta Aadan kanssa homma ei ottanut oikein tuulta purjeiden alle että saas nyt nähdä. Säteen pentue on minun nimiin ensimmäinen ja aika jännät oltavat on tämän talon emännällä. Merkkejä tiineydestä on hieman mutta en nuolaise ennenkuin tipahtaa, ehkä olen niin intopiukeana että keksin itse niitä merkkejä!
Säde viimeisillään viimetiineydestä. Voikun masussa kasvaisi taas pieniä nyyttäjä!
Ja se isoin, mullistuttavin ja mahtavin asia on se että ostimme omakotitalon! Toukokuun 15pvä saatiin avaimet ja siitä asti ollaan tahkottu remppaa tukkaputkella ja viimein alkaa olla aika valmista. Neliöt lähes tuplaantuivat, pihan neliöt moninmoninmoninkertaistuivat, huoneita tuli paljon lisää ja aaww, kaikkea! Nyt on koissuleilla oma huone jossa on tilaa rellestää, pihalla valtaisa aitaus joka rajoittuu pieneen suloiseen huvimajaan johon koirat voivat kuumina kesäpäivinä (jos niitä joskus tulee) mennä auringolta karkuun. Tällähetkellä huvimajan ovi on ollut vielä kiinni, vilukissa Sara (ja Säde ja pian sitten kaikki muutkin) tärisee rampilla josta koirat terassilta aitaukseensa kulkevat haluten sisälle. Jos siis avaisin huvimajan oven Sara etunenässä kipittäisi sinne - eli se siistä ulkoilusta sitten.
Mutta ihanaa että koiruudet saivat kunnon tilat! Toki nuo mamman sylimurut ovat täällä edelleen vapaana viipottamassa ja nukkuvat äiskän ja iskän kainalossa mutta noin muuten.
Väliakainen aitaus on jo poissa ja tilalla on iiiiiiiso aitaus
Koirat rempan keskellä, kovin avuliaina eikö vain?
Koirahuone ovelta kuvattuna