keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Annoskateus

Meidän taloudessa on suuri ongelma, nimittäin tuskainen annoskateus. Vaikka jokaisella olisi grammalleen saman verran nappulaa omissa kupeissaan on ärinä valtaisa kun pitää syödä tietysti jokaisen samasta kiposta. Siinä jää nämä nöyremmän yksilöt sitten taka-alalle kun rohmut menevät ja vetävät kunnialla suurimman osan ateriasta. Joskus muinoin meillä oli kaikki vapaalla nappulalla, mutta se ei teinien aknssa sopinut kun emme saaneet sitten mitään rytmiä kakkimiseen. Tällöin ei ollut tätä ns. annoskateus ongelmaa. Nyt ruoka-aikaan levitän laajalle alueelle nappulat, syövät edelleen usein ihan vierekkäin mutta tappelua ei synny ja kaikki saavat massunsa täyteen!
Kiilusilmäinen nuoriso
Kun pistin ruoka-ajat ilmeni seuraava ongelma = Sara. Meidän kuningatar, lauman pomo on ollut aina hieman ongelmallinen ruokailun suhteen - se onkin ainut asia mistä huomaa sen olevan pentueen ainokainen. Sara tietää pääsevänsä kipolle kun tahtoo, jos sillä ei ole ruoka-aikaan nälkä ei se syönyt ja muut ehtivät rohmuta neidin ruuat. Lisäksi tuo on nirso, sille ei mikä tahansa kelpaa (mm. pahimpienkin nirsojen koirien ruualle tuo haistatti pitkät).
Brenda ja Brendan kulmakarvat
Koska meillä on nuoret isossa aitauksessa aina osan päivästä, yöt ja kotoa poissa ollessani päätin siirtää Saran ja tietysti samalla Säteen vapaalle ruualle. Se on ainut mikä sopii meitin neidille ja uskokaa huviksenne, kokeilin monia tyylejä jotta Sara söisi ruuat "haluttuun aikaan".
Terhakka Aatuli
Meillä söi myös kaikki samaa ruokaa, toki pennulle omaa. Saralla on ollut pientä hammaskivi ongelmaa, mutta tällähetkellä suussa ei ole sanomista eikä ainutkaan hammas heilu tms. Mutta huh miltä se haisi! Kyselin muutamalta kasvattajalta keksisivätkö he jotain ja lopulta teinien käydessä maitohampaiden poistossa kysäisin eläinlääkäriltä mielipidettä. Hän totesi ruuan olevan epäsopivaa koska hänenkään mielestä hampaissa/ikenissä ei ollut sanomista. Noh, merkki ja ruoka vaihtoon - nyt syödään minun makuun ökykallista herkkävatsaisen ruokaa ja haju on hälventynyt! Nyt saa taas pusukoira pussata!
Mamman komea Duudson
Mutta tosiaan, vaikka meidän vanhukset saavatkin syödä vapaana ruokansa eikä he ole nälkäisiä on Saran annoskateus aivan valtaisa. Nuorison aitaus muuttaa jok'ikinen kerta malliaan kun Sara yrittää kissamaiseen tyyliin onkia itselleen saalista! Otin videopätkääkin siitä koska ei sitä voi muuten oikein kuvailla. Palaamisiin!
video

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Paljon kaikkea uutta ja ihanaa

Viimepäivityksestä on törkykauan, monasti olen meinannut tarttua "kynän" varteen ja tulla naputtelemaan tänne tekstiä sillä meillä on paljonkin kerrottavaa. Talvi on koirarintamalla tehnyt meiningin aika rauhalliseksi, näyttelyitä ei ole ollut paitsi Turku mutta tytön laskettu oli tosisaan vasta tammikuun alussa joten en uskaltanut koiria sinne ilmoittaa. No sen sijaan lähdin näyttelykaipuutani paikkailemaan tytön kanssa katsojan muodossa. Oli kiva nähdä tuttuja joskin aika pikaisesti ja minulle oli ihan uutta kierrellä ja katsella muidenkin kuin niiden chihukehien menoa ja meininkiä. Onnea siskolle ja hänen beaglepennulleen vsp:stä ja kaverilleni junnu-dogonsa  hienosta eri2 sijoituksesta!
Teinirallia ja jäätyneet vanhukset
Meidän teinit täyttävät tänävuonna myös 1-v, tai no Aadahan jo viimevuoden lopulla. Brendan kemut ovat lauantaina ja Duudsonilla sitten maaliskuussa. Koen jonkinlaista haikeutta, ipanoista tulee aikuisia. Noh, ehkä ne jatkossakin lyövät viisaat päänsä yhteen eikä meno hidastu laisinkaan. Tai en ainakaan usko sillä perheeseemme saapui tammikuussa lehmälapsi vai pitäisikö sanoa ennemminkin sonnilapsi. Sain viimein laikukkaan pienen täydellisen paketin ja vieläpä lyhytkarvaisen uroksen muodossa. Tuiskun pentu jäi siis kotio kasvamaan ja muutti meille ja jos en nyt kauheasti valehtele niin tuossa pienessä pojassa on aikalailla kaikki kohdillaan! Jarpiksi kutsumme, Ninnin mukaan Duudson näyttää ihan Jukalta joten nyt sitten on Jukka ja Jarppi talossa. Jos joskus tulee vielä yksi uros niin onkohan se sitten Hp?
Meidän "lehmälapsi" Jarppi
Nyt on "koirakiintiö" täynnä ainakin siihen saakka kun muutamme isompaan asuntoon. Olemme katselleet sillä silmällä myytäviä asuntoja että lähitulevaisuudessa oman hankimme, mutta emme pidä sen suurempaa kiirettä asian kanssa koska niin minä kuin isäntäkin on sitä mieltä, että ostamme sitten ihan lopunelämän kodin! Rauhassa teemme siitä täysin oman näköisen ja niin pois päin. On se hyvä, että isäntä on remppareiska ja molempien perhe sisältää niiin remppareiskaa kuin sähkömiestäkin ja jotkut osaa niitä putkihommiakin jonkun verran! Minä tuskin sitten saan edes pensseliä kätösiini kun nuo ammattilaiset meinaavat minun kuitenkin vain sotkevan. Niin siinä varmaan kävisikin joten ehkä ihan hyvä!
Sädekin innostui
Isoin asia mitä tässä huushollissa koettiin oli tytön ristiäisten yhteydessä se että isäntä ja emäntä saivat toisensa. Eli nyt ollaan koko perhe sitten saman sukunimen alla! Mutta palaamisiin ja lupaan ettei seuraavaan postaukseen mene näin pitkää väliä vaikkei kerrottavaa olisikaan. Puhun vaikka säästä jos en muuta keksi!