sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Jotain ainutlaatuista

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka tärkeä koira Sara minulle on mutta puhunpa siitä jälleen. Olen usein miettinyt millä tavalla kukakin koirani on minulle tärkeä, sillä näistä jokainen on ainutlaatuinen ja erityisen rakas. Mutta miksi Sara ja myös Säde ovat minulle kultaakin kalliimmat? Jokainen on toki oma persoona, hyvässä ja pahassa mutta miksi näissä kahdessa murusessa ei tunnu olevan oikeastaan mitään ärsyttäviä puolia - miksi ne ovat täydellisiä?

Nuo nuoret ovat sellaisia hömelöitä karvakorvia, pää kolmantena jalkana menossa sen suurempia miettimättä. Niillä on omat kotkotukset ja niille saa nauraa mutta niitä saa myös komentaa. Ne ovat hienoja, erityisesti molemmat urokset ovat ihan mahtavia ja odotankin virallisten kehien  alkua molempien osalta, Aada on hieno huiskuhäntä joka on perinyt emoltaan mahtavan turkin ja Brenda taas on ilopilleri joka sopisi sirkukseen ihmisiä naurattamaan.
Olen usein sanonut että olen ehdoton "narttu-ihminen". Urosten kotkotukset eivät aina oikein sovi minun hieman lyhyelle pinnalle mutta koska molemmat ovat niin tajuttoman upeita saavat kaiken anteeksi! Se onkin hassua että koirissa nartut sopivat minulle paremmin kun taas hevosten kanssa yleensä en kovin hyvin tule tammojen kanssa juttuun.
Säde sämpyläinen

Mutta palatakseni Saraan ja Säteeseen, siihen miksi ne ovat minulle jotain ainutlaatuista. Onhan niissäkin huonot puolensa, välillä Saran prinsessamaisuus menee totisesti liiallisuuksiin - se on koira joka haluaisi ulkoilla vain kesällä +15 asteen aurinkoisella säällä. Lähdeppä sen kanssa talvella lenkille kun pienen koiran neljä pientä tassua ovat maahan sidotut, voi sitä vetää perässä kirjaimellisesti, pitäisi teettää chihujen luistimet jotta liukuisi paremmin. Säteellä taas tämä roturasisti on sangen ärsyttävää, se ei hyväksy mitään muuta koiraa kuin toisen chihun ja on satunnaisesti hieman räksyttäjä. Rauhoittuu kuitenkin pian kun huomaa tulijan ja ei hauku mitään kolahduksia tms. joka on kyseiselle rodulle aika yleistä. (Meillä on aika hiljaista sakkia onneksi muutenkin!!)
Pienen pieni Sara Saranainen
Sara ja Säde ovat minun pieniä halinalleja, omia höpsöjä jotka osallistuvat mielellään kaikkeen. Ne ovat ehdottomia mamman tyttöjä. Ne ovat mukana auttamassa kokkaamaan, kahvinkeittoonkin osallistuvat mielellään. Haluavat sohvalle katsomaan telkkaria, piristävät höpsöillä leikeillään. Ovat myös aika huolellisia naaman putsaajia ja paremman puutteessa myös muutkin ruumiinosat kelpaavat putsattavaksi. Sara aivastelee ehkä maailman söpöimmällä tavalla ja kun se "ääri"liikuttuu varmasti alkaa aivastelu jossa suupielet nousevat korvien yli. Ja niitä ei tule yksi tai kaksi - niitä tulee ainakin kymmenen ja jos aivasteluun lähtee mukaan homma vain venyy! Säde on maailman otetuin uusista leluista, rinta rottingilla niitä esittelee, vielä joku päivä sen rinta halkeaa - niin ylpeä hän on uudesta hienosta lelustaan! Tytöt tietävät milloin on nukkumaan meno aika, ei tarvitse kuin kerran hyvin hiljaisesti vislata niin kaksi pientä soopelityttöä rientävät makuuhuoneeseen häntä heiluen ja käpertyvät viereen nukkumaan. Säde minun kainaloon ja Sara isin tyynylle pään yläpuolelle koska tietää siellä olevan kaikkein turvallisinta nukkua.
Äiti ja tytär. Säde juuri saapuneena 07/10
Tätä kirjoittaessa nämä kaksi ainutlaatuisa koiraa ovat vieressäni, hieman toipilasta mammaansa hoivaamassa. Säde kainalossa ja Sara tyynyllä pääni vieressä jotta voin nojata häneen. Nämä koirat ovat minulle jotain ainutlaatuista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti