perjantai 11. lokakuuta 2013

Terkkuja Aadalta

Aada matami on ollut mummulassa nyt jo pienen tovin kun äitini sijoituskoira on ollut mamman virkaa suorittamassa, Aada on siis ollut seuraneitinä Lumialle. Aada Anselmilla on mennyt oikein hyvin ja pikkuneiti on ihastuttanut taas kaikkia äiskän tuttuja. Aaduska on oppinut uuden tempun, osaa odottaa nätisti kun nameja piilotetaan. Se on meidän talon namihirmulle Aada ahmatille suuren suuri suoritus! Aada on päässyt saunomaan ja ollut sellaisena prinsessana että heikompia hirvittää. Aatuli on myös oppinut olemaan neljän tassun varassa nameja saadessaan, ihmeiden aikakausi ei ole siis vielä ohi. Maan vetovoima on ollut sen verran suuri kun on nameja tarjolla, pylly lysähtää lattiaan kuin tonnin painon olisi laskeutunut sen päälle. Nyt on ongelma selätetty, jee!

Hups, maan vetovoima yllätti...

Näin!

"Anna jo se nami"

"Heti"
Tuuloksen ryhmänäyttely sujui hyvin. Jarpille ja Saagalle EH hyvillä arvosteluilla. Tila oli haastava, halli kaikui todella paljon joten Saagalle hyvä debytointi kehiin ja Jarppikin käyttäytyi rohkeammin kuin yleensä. Eiköhän jännitys saada pojulta pois, arvostelut ovat erinomaisia mutta liikkeitä on hitusen haastava arvioida kun poika on ihan jännityksestä jähmeä. Duudsonille ERI ja Saralle ERI SA. Saranalla maailman ihanin kommentti, muoristakun näkee sen miksi hän on pullantuoksuinen mummu. Kommentti: Hieman "liian" hyvässä kunnossa.

Palaamisiin!

torstai 26. syyskuuta 2013

Uusi pieni & mätsärimenestystä

En enää jaksa aloittaa tekstiä voivottelulla kuinka kauan viimekerasta on aikaa. Välit on pitkiä ja siitä ei ole mitään kiisteltävää. Kesäkin oli ja meni, niin että hujahti!
Rakkauksia keväällä!
Jos palataan siihen mihin viimeksi jäätiin eli näyttelyihin. Edessähän oli Tuomarinkylän KV näyttely Saran, Jarpin ja Duudsonin kanssa - tuomarina Helle Dan Pålsson Tanskasta. Sara Saranainen EH AVK2, taas unohdin sen että Tuomarinkylässä nurmi ei ole meidän leidille se paras pohja. Korkea ruoho kun saa neitokaisen nostelemaan pikkuisia tassujaan liki päänsä korkeudelle. Jarppi odotetusti EH ja NUK1, tälläkertaa käytös oli rennompaa jo kehän ulkopuolella vaikka istuimme ihan kehässä "kiinni". Mutta hirvittäminen alkoi heti kehässä, noh - treeniä treeniä! Duudson ERI SA AVK1 PU4 ja VASERT!!! Mami oli niin ylpeä, vaikka se vara-serti on hieman "turha" kapistus, mutta kyllä sekin on kiva saada!

Hiano miäs ei jaksa stressata elämästä sen kummemmin!
 Muuten meidän kesä on ollut hyvin rauhallinen ja rento. Saaga ja Jarppi kävi pariin otteeseen mätsäreissä treenailemassa ja Saagalle yksi sijoituskin tuli ja palkinnoksi pari lelua ja maailman suloisin ja pienin keltainen ruusuke! Saaga esiintyy todella hyvin, pienestä treenistä huolimatta. Muuten ei olla näyttelyissä käyty. Karjaalla kävin turistin roolissa hieman pyörimässä ja vilkaisin chihukehäänkin. Autoin kuitenkin paljon siskoani beaglekehällä. Kyllähän se kirpaisi kun ei ollut omia mukana, mutta näin tälläerää. Näyttelykehiin palataan kuitenkin ensiviikon viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttelyn tiimoilla. Mukaan lähtee ensikertalainen Saaga ja konkarit Duudson, Sara ja Jarppi.
Koira-aitaukseen on muodostuut kiva polku kun reitti on koissuleilla useimmiten melko selvä, terassilta hipsitään reippahaa vauhtia huvimajan rappuselle istua törröttämään.
Eilen lähdin kohti Saloa tarkoituksena treenata Jarppia ja Saagaa juuri Tuulosta varten. Valitettavasti tätini ei päässyt yllättäen paikalle sittenkään ja mukana olikin vain Duudson. Hienosti pojalla meni, SIN1 ja BIS4! Ei pöllömpi reissu siis vaikka harmittihan se hitusen kun ne treenattavat ei päässyt paikalle. Toisaalta, Duudsonille yksinreissaaminen oli erinomaista treeniä. Meilläkun on yleensä koirajuttuihin matkalla mukana ainakin kaksi nelijalkaista mukana.
Saran ja Brendan ilme kertoo erinomaiseti fiiliksen "Lapset........"
Joku varmasti jo huomasi kotisivuilta että meille on muuttanut uusi pikkuinen. Eli Redenstamm My Happy Empress eli tutummin Emppu. Kaunis kuin karkki, suloinen pikku riiviö, lyhytkarvainen narttu. Emppu on otettu laumaan hyvin, tällähetkellä se viettää vielä aikansa Säteen ja Säteen pennun kanssa. Säde sai siis vain yhden pennun joka oli niinsanotusti varattu jo ennen syntymää. Molemmilla on liki ikäistäänsä leikkiseuraa ja menoa ja pentupainia riittää!
Säteen pentu eli tutummin Bruno!
Carlo. Kuvasta kiitos omistajille
Brunon tulevat omistajat kävivät pentua katsomassa koiransa kanssa. Heillä on siis meidän viimevuotinen Namin pentu, tutummin Carlo. On pojasta hieno kehittynyt!
Emppu

Suloisuus <3

Vauhtimimmi

perjantai 10. toukokuuta 2013

Hurjasti on tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen. Niinpaljon etten tiedä mistä aloittaisi ja joudun tsekkaamaan vanhan tekstin että tiedän mitä viimeksi on tullut kerrottua.
Ensimmäisenä tietysti se, että Brendan narttupentu Saaga jäi meille kotiin kasvamaan. Pikkuneiti on aikalailla ilmetty äitinsä, yhtä veikeällä luonteella varustettu ja värityksellään myös hyvin mammansa kaltainen.
Saaga kevään ensimmäisillä aurinkoisilla keleillä terassilla (paremmat kuvat toisella kameralla joita en ole vielä koneelle siirtänyt)
Seuraava asia mitä meillä on muuttunut on että koirat ja me isännän kanssa tehtiin ns vaihtarit. Alkujaan tämä olisi ollut järkevämpi ratkaisu näin, mutta halusin olla mahdollisimman lähellä pikkuneidin huonetta koska muutettuamme tänne tosissaan neitokainen sai oman huoneen. Tämä ratkaisu on noin 100x parem
pi kuin entinen ja koissulitkin tottuivat ratkaisuun erinomaisen nopeasti.
Koissut uudessa huoneessaan.

 Sain jännittää eräs työpäivä erittäin kovasti sillä tätini ja Pirjo matkustivat polvitarkkeihin haukkujen kanssa. Jouduin palata kesken päivää kotiin korkean kuumeen vuoksi ja soittelinkin malttamattomuuttani heti kun olin laskeskellut polvitarkkien olevan ohi. Mitävielä, olivat jo kotimatkalla ja kertoivat että terveitä koiria on! Jarpilla 0/0, Säteellä ja Namilla uusinnassa edelleen 0/0. Myös Pyry oli mukana ja silläkin 0/0, huippua siis! Ilta menikin onnesta soikeana, tosin korkea kuume laski omaa mielialaa mutta silti!
Säde ja Sara
Aloitimme näyttelykauden 27.4 Helsingin messukeskuksen ryhmänäyttelyssä. Sitä ennen kävimme parissa mätsärissä treenaamassa sen kummempaa menestystä saamatta. Itse näyttelyt menivät hyvin, Jarppia edelleen hirvittää vaikka onkin saanut huimasti itseluottamusta kuitenkin itselleen lisää. Tuomari tuntui suorastaan hieman pettyvän kun pikkumies ei liikkunut itselleen edustavasti ja sai EHn tämänvuoksi. Sanoi kuitenkin että ERI olisi tullut jos jännitystä liikkeissä ei olisi ollut. Eli treeniä treeniä! Duudson aloitti kauden hienosti, ERI SA, AVK2 PU4!Ei voi kuin taas ihailla pojan liikkeitä, supermies! Mukana oli pitkän tauon jälkeen myös Pyry joka sai ERI SA ja oli luokkansa toinen, ei hullumpi vuoden aloitus siis lainkaan.
Seuraavat näyttelyt sunnuntaina, niistä lisää mahdollisimman pian. Sinne lähtee pojat ja Sara joka on kerännyt vähän turhankin paljon vyötärönympärystä. Laihdutuskuurilla ollaan, mutta mummuilu tunnetusti tuppaa tuomaan kiloja vyötärölle eikö vain? Naapurikin on huomannut että taitaa nuo Sara ja Säde olla aika prinsessoja - huoh...
Melkein koko poppoo katsomassa isin kanssa telkkaria



perjantai 11. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet(kö)!

Palataan nyt kuitenkin alkuun viimevuoden tapahtumiin näin alkuun. Joulu vietettiin niin kuin jo mainitsinkin täällä kotona hyvin chihumaisissa meiningeissä, vipeltäjiä oli talossa aikamoinen määrä! Koirat saivat lahjaksi nameja, melko huonolla menestyksellä niitä auki nuo saivat mutta tarpeeksi kauan puurrettuaan saivat he herkkuja suuhunsa. Pakko myöntää se, että avasiko joku toisenkin lahjan jäi hieman epäselväksi ainakin minulle. Jokaiselle kuitenkin oli paketti poikineen ellei ylikin.

Uutta vuotta juhlittiin tätini ja hänen miehensä (ja tottakai heidän chihujen) seurassa, Jarppi tuli siis kotiin kyläilemään ja hukutin pienen miehen suukkoihin! Eipä ole poju miksikään muuttunut ainakaan negatiivisessä muodossa. Jarpille on tuntunut tekevän hyvää saadessaan olla niinsanotusti kukko tunkiolla, Duudson kuitenkin pienesti poikaa alisti ja nyt ei enää pikkumieskään ole enää niin "tossun alla" kun Duudsonin kanssa leikkivät. Mitään rähinöitä ei kuitenkaan syntynyt vaikka molempien miesten haaremit pistettiinkin sekaisin. Hienoja poikia minulla, ei voi muuta sanoa! Raketeista meillä ei oltu oikeastaan moksiskaan, kai kovemman paukun alettua koiruudet olivat jo leikkien tiimellyksestä sen verran puhki etteivät korviaan jaksaneet lotkauttaa.
Namin poju
Namin pennuista meillä on vielä yllä oleva poju, hän on kovin touhukas ja iloinen veitikka. Brendan pennut ovat kasvaneet hienosti ja leikkivät keskenään melkoisia leikkejä!
Namin tyty
Minäkin olen palannut töihin joten koiruudet joutuvat toisinaan olemaan tavallista pidempään keskenään.Se onkin ainoa muutos mitä tämä uusi alkanut vuosi on tuonut tullessaan, mutta onneksi töihin paluuni merkitsee lähinnä viikonloppuvuoroja. Kevyt pudotus tälle mammalomaan jo visusti tottuneelle emännälle!